Moni vakituinen lukijamme saattoi huomata että me täällä Kasper Diem -blogissa kävimme viime viikolla San Diegossa Kaliforniassa, osallistumassa ohjelmistotalo Adoben järjestämään luovuuskonferenssiin. Tiedättehän, se yritys joka valmistaa Photoshop-ohjelmaa.
Miksi? Vuoden graafikkous (2013) velvoittaa.
Tämän tapahtuman puitteissa osallistuimme myös Adoben järjestämään valokuvakävelyyn kaupungilla jotta meistä tulisi parempia kuvaajia. Tässä tulos.
Ihan ensimmäiseksi haluaisimme tähdentää että meillä kyllä oli oikeakin kamera mukana tapahtumassa, mutta koska siitä loppui kiusallisesti akku ensimmäisen kuvan jälkeen siirryimme tämän jälkeen välittömästi puhelimen käyttöön.
Kamera schmamera.
Mies oikealla kuvassa joka näyttää siltä että kakkaa oli muuten sitten yksi kävelyä luotsaavista kuvauseksperteistä. Ja hän vain venytteli.
Olikohan siinä akun loppumisessa heti jokin opetus? Se joka lataa akut parhaiten ottaa parhaimmat kuvat? Nääh. Ennemminkin opetus oli se että se kamera joka on aina mukana on paras kamera. Ja senhän tiesimme jo entuudestaan.
Adobe oli myös tuonut tilaisuuteen kaksi mallia joita oli tarkoitus kuvata, sekä miehen että naisen. Mutta ne vain seisoskelivat eri paikoissa, ja mitä hauskaa siinä on? Vastaus: ei mitään. Siksi me tähtäsimmekin pian linssimme salaa ihan eri suuntaan.
Niin kuin tähän. Tämän kuvan nimi on Kultainen suihku ja kiireinen nainen. Aika mainio tuokiokuva kaupungin arjesta, vaikka itse sanomme.
Oikeastaanhan kun näitä kuvia katsoo näin jälkeenpäin niin olemme aika taitavia vangitsemaan paikan sielun. Tämä kävely syvensi tätä tietoisuutta, joten kiitos siitä.
Mitä arkkitehtuuria tämä muuten on olevinaan? Valtava sininen rautaportti joka vie neliömetrin kokoiselle pihalle, jonka takaa lähtee kaiteettomat portaat ikkunan taakse joka näyttää siltä että sitä ei pysty avamaan. Eli EI HITTO MIHINKÄÄN. Vihaamme tämän kokonaisuuden suunnitellutta arkkitehtia jokseenkin intensiivisesti juuri nyt.
Tässä vaiheessa oli pakko karata ryhmästä hetkeksi paikallisen bodegaan (eli elintarvikekioskiin) hakemaan kuppi mustaa kultaa. Tämä on muuten ihailtava valikoima kahvilaatuja. Aijaij. Valitsemme ”halzenut” -lajikkeen (sic). Se oli erinomaista.
Kun tulimme takaisin kahveinemme valokuvaryhmä oli johdateltu hämärälle sivukujalle jossa joku heitti random palloa ilmaan. Ensin luulimme että se oli joku seuraavan sukupolven GoPro-kamera, mutta ei. Se oli vain pallo. Sinänsä oli maagista kuunnella kun sata valokuvauksesta innostunutta kansainvälistä henkilöä otti sarjatulella pallosta kuvia. Kapealla kujalla se sai aikaan korviahuumaavan säksätyksen.
Tämä kuva ei muuten sitten ole vuoden graafikon (2013) liipasinsormesta lähtöisin. Mutta rakennustyömaan aita puhuttelee.
Mietimme kävelyn aikan parinkiin otteeseen miksi joka paikassa liputettiin, ja melkein tuli kysyttyä että mikäs George Washingtonin -päivä se tänään on. Mutta sitten tajusimme että täälläpäin maailma joka päivä on tietenkin liputuspäivä.
Paikallisessa hupipuodissa oli myös pakko pistäytyä, koska siellä oli hyvä valikoima Trump-naamareita. Olihan Halloween nurkan takana. Kuinka nauroimmekin vielä silloin ajatukselle että Trumpista voisi oikeasti tulla Amerkin presidentti. Nauroimme. Vain nauroimme.
Mutta niin vain tämänkin kävelyn oli loputtava, ja se tapahtui katselemalla auringon laskua Tyyneenmereen. Tai ainakin meillä oli sellainen aavistus että se Tyynimeri saattoi oli näiden talojen takana.
Kävelyn paras otos tuli silti otettua oman hotellin aulassa, jossa oli tämä todennäköisesti gynekologin laatima varauloskäyntikyltti.
Aijaij, kyllä valokuvaus on sitten poikaa.
Tämä postaus on tehty yhteistyössä Adoben kanssa joka kustansi matkan. Yhtiö haluaa kuitenkin korostaa että tällä bloggauksella ei ole mitään tekemistä heidän arvojensa kanssa, ja että mitään tämän blogin kirjoituksista olisi järjetöntä yhdistää mitenkään heihin. Fair enough.
