Eilen me täällä Kasper Diem -blogissa osallistuimme Turun kaupungin järjestämään kilpailuun jossa piti koristella Turun torille nouseva väliaikainen aita. Houkuttelihan meitä suuresti palkinto, mahdollisuus ”saada nimi valmiin teoksen yhteyteen” sekä tietysti ”lahjakortti-palkinnot”.
Koska varsinkin mahdollisuus ”saada nimi teokseen” tuntui melkein liian hyvältä ollakseen totta, ehdotuksemme näyttikin tältä:
Koko postauksen voit lukea tästä.
Tänään Turun kaupunki on lähestynyt meitä meilillä. Se on sävyltään oikein mukava, paitsi ehkä tämä kohta:
”Kilpailu on suunnattu kaikille kaupunkilaisille – päiväkotiryhmille, koululaisille, opiskelijoille, työporukoille, senioreille tai vaikka maahanmuuttajille. Jostain syystä sinulle jäi ilmeisesti sellainen mielikuva, että kilpailu on suunnattu vain ammattigraafikoille ja -taiteilijoille.
Hetkinen. Wow. Mistä tulee yhtäkkiä tämä väite että ”jostain syystä sinulle jäi mielikuva että kilpailu on vain suunnattu ammattilaisille”? Ei kukaan ole sanonut niin. Päinvastoin, kilpailun ensimmäisessä lauseessa nimenomaan sanotaan että kaikki kaupunkilaiset ovat kutsuttuja mukaan.
Meili jatkuu:
”Jos olisimme halunneet rajata kilpailun vain ammattigraafikkoihin ja -taiteilijoihin, kilpailu ja palkkiot olisi luonnollisesti järjestetty toisella tavalla. Jokainen voi harkita, haluaako osallistua väliaikaisen Kauppatorin ilmeen suunnitteluun vai ei. Valitut työt tullaan palkitsemaan noin 50 euron arvoisilla lahjakorteilla. Vaihtoehtoja tulee olemaan useita bussikorteista elokuvalippuihin ja keskustan myymälöiden lahjakortteihin.”
Ookoo, jokainen voi siis valita osallistuuko vai ei. Mikä helpotus! Mutta kukaan ei siis vieläkään ole halunnut rajata kilpailua mitenkään.
Mutta täytyykö tämä kirje siis lukea niin että Turun kaupungin kanta on että jos kilpailuun osallistuja ei ole ammattilainen – vaan esimerkiksi ”seniori” tai ”maahanmuuttaja” – palkkiota ei tarvitse maksaa, koska silloin bussikortti on enemmän kuin tarpeeksi?
Ei kai sitä muullakaan tavalla voi ymmärtää.