Tietoa mainostajalle ›

Ars 17 teokset top kymmenen


Varoitus! Tämä kirjoitus on tehty yhteistyössä nykytaidemuseo Kiasman kanssa.

Kiasma1

Nykytaidemuseo Kiasmassa on juuri avautunut yksi vuoden tärkeimmistä taidetapahumista, nykytaidenäyttely Ars. Tämä vuodesta 1961 lähtien 5–12 vuoden välein välein järjestetty näyttely on aina ollut väkevin katsaus tämän hetken nykytaiteeseen, ja Ars pyrkii tietenkin samaan. Ars 17 ei kuitenkaan enää väitä olevansa nykytaidetta, vaan peräti post-contemporary, eli vapaasti suomennettuna lähinnä ”nykytaiteen tuolla puolen”.

Me täältä Kasper Diem -blogista olimme tietenkin paikalla avajaisissa. Tässä top kymmenen teokset.

ArsMokki520

1. LaBeouf, Rönkkö & Turner: #alonetogether
Shia LaBeoufin, Nastja Säde Rönkön  ja Luke Turnerin teoksen ideana on 12.4. lähtien eristäytyä kuukaudeksi kolmeen eri mökkiin Lapissa, ja sitä myöten katkaista siteet täysin yhteiskunnasta – paitsi että he voivat kommunikoida näyttelynkävijöiden kanssa tämän pienen mökin kautta. Me täällä Kasper Diem -blogissa pidämme tästä ideasta. Tuntuu että panokset ovat tarpeeksi korkealla, koska tässä systeemissä on mahdollista että joku taiteilijoista ”skitsahtaa”. Emme siis luonnollisestikaan toivo tätä, mutta sanomme vain että se mahdollisuus on olemassa. Skitsahtaminen.

Kosteusvaurio

Tosin arkkitehtuurin ystävinä olemme huolestuneita siitä että kosteusvauriot ovat jo niin arkipäiväisiä suomalaisessa arkkitehtuurissa että ne hiipivät jo taidemökkeihinkin. No, toivottavasti Lapin mökit ovat sisäilmaltaan terveempiä ettei Shialle tule astma. Jonka jälkeen Shia ”skitsahtaa”.

KasperTron520

2. Hito Steyerl: Factory of the Sun
Merkillepantavaa näyttelyssä on että iso osa futuristisiksi tarkoitetusta teoksista näyttäisi lainaavan estetiikkansa männävuosien tulevaisuusvisioinneista. Tämä Tron-henkinen huone oli puhdasta 80-lukua, kun taas monet isoilta screeneillä pyörivät videot näyttävät välillä aika paljonkin Dieselin mainoksilta 90-luvulta. Mikä on tietenkin ihan ookoo, mutta on ehkä turhankin tutun oloista.

Flatscreens

3. Julia Varela: X/5.000
Ylipäätänsä täytyy sanoa että meitä täällä Kasper Diem -blogissa puhutteli ennemmin näyttelyn fyysiset esineet ja kokemukset. Tämä teos oli esimerkiksi varoittava esimerkki siitä mitä tapahtuu jos modernin telkkarin jättää liian pitkäksi aikaa auton ikkunaan auringon porottaessa. Tai niin ainakin tulkitsimme sen.

MiltaKuulostaa

Tämän teoksen yhteydessä oli myös pieni tehtävä. Miltä teokset kuulostavat?
Luultavast suurinpiirtein tältä: ”Ei taatana, älä jätä meitä auringonpaisteeseen! Sulamme.”

VirtualReality1

4. Rachel Rossin: Alembic Cache Passes (Time-snark)
Fyysisyydestä puheenollen: tämä virtuaalitodellisuuslaseihin perustuva teos oli ehdottomasti koko Ars17:n parhaimmistoa. Abstrakteja maisemia koettuna lasien kautta. Vaikkakin teoksen ja laseissa näkyvän todellisuuden välissä oli hitusen glappia; sakkilauta kun loppui fantasy-maailmassa vähän eri paikkaan kuin todellisuudessa.

Kiasmastol

5. Nimetön
Tämä ihmisen ja teknologian suhdetta ruotiva nimetön teos taas puhutteli vähäeleisyydellään. Kuinka monta kertaa sitä ei olisi tarvinnut tämäntyyppistä tukea ollessaan heikoilla? Taitelijan materiaalinvalinnat kielivät myös hienovireisestä, melkein ironisesta päännyökkäyksestä siihen miten aikamme on haltioitunut pelkästään ulkoisesta muodosta, ja käyttää yhä enemmän voimavaroja siihen että yrittää kuumeisesti etsiä yhä uutta ilmaisumuotoa tutuille esineille, vaikka markkinoilla olisi ennestän jo tuhansia toimivia malleja samasta esineestä.

Ookoo, no itseasiassa tämä ei ollut teos, vaan näyttelyvalvojan tuoli. Mutta meille jäi ”analyysi päälle”, joten oli pakko.

Ars1

6. Tunnelataamo
Ars 17:n  näyttelyarkkitehtuuri noudattaa graafisen suunnittelun kansainvälistä nykylinjausta, joka sanelee että kaikkien grafiikoiden pitää nyt muodostua kulmikkaista elementeistä. Niinkuin tämä sohva, joka on tietenkin sinänsä hieno. Seinällä näkyvä Tunnelataamo-teos taas oli mielenkiintoinen, koska se pystyy maagisesti kartoittamaan mitkä tunteet kävijällä on näyttelyn jälkeen videokuvaamalla kävijän naamaa. Tässä oma tunnepurkauksemme.

Varsinainen emotionaalinen vuoristorata.

Konstnar

7. Charles Richardson: Headbone
Koska me täällä Kasper Diem -blogissa olimme tietenkin ekslusiivisella erikoiskierroksella, satuimme paikalle samaan aikaan kun useampi taiteilija, jotka suorastaan kilpailivat huomiostamme.

Richard: ”Olkaa niin kilttejä ja tulkaa katsomaan juuri minun teostani. Please.*
Kasper Diem -blogi: ”Ehkä myöhemmin, Charles. Jos jaksamme.”

*Huomio! Charles Rihardson ei ikinä sanonut tätä.

IngaFotterHander

8. Tämä teos on sinänsä ihan sensuelli, mutta merkillepantavaa on myös että museo on tullut siihen tulokseen että on parasta kieltää sekä kädet että kengät teoksesta. Jonka jälkeen tulee tietenkin heti mieli koskea teosta ihan kevyesti kyynärpäällä (mitä emme tietenkään tehneet, koska emme ole juntteja).

AnnaUddenberg

9. Anna Uddenberg: Savages
Anna Uddenbergin teossarja taas kommentoi vauhdikkaasti nykypäivän menoa mallinukkien avulla. Ja kun Ruotsin valtio on lisäksi ilmoittunut lahjoittavansa yhden Uddenbergin teoksen Suomelle satavuotislahjaksi, nyt voi ruveta arvailemaan mikä se voisi olla. Ehkä herra keskellä?

Ei kun hetkinen, se olikin bloggaajakollega.

Widescreen

10. Jon Rafman: Open Heart Warrior
Koska näyttely on iso on toki välillä myös hyvä levähtää. Näihin telkkareihin emme löytäneet kaukosäätöä että saisi vaihdettua kanavaa ja katsottua uutiset. Mutta kyllähän näissäkin maisemissa silmä lepää.

Loppuarvostelu: Teknologia on kivaa, mutta tuntuu että sitä on muutenkin ympärillä paljon. Ja siksi meihin täällä Kasper Diem -blogissa teki isoimman vaikutuksen oikeat, fyyiset teokset. Niinkuin Nina Canellin kaapelinpätkät. Ja muutenkin kaikki teokset joita sai koskea ja kokea.

Ars17:n voimakas internethenkisyys tarkoittaa myös että osan näyttelystä voi kokea kotikoneelta, osoitteessa arsplus.kiasma.fi. Mutta ne me säästämme vielä tässä vaiheessa suosiolla sateista päivää varten, ja sulattelemme itse fyysistä näyttelyä.

Pakko kuitenkin vielä tässä vaiheessa pohtia sitä kysymystä joka aina nousee pinnalle nykytaiteen yhteydessä; nimittäin se josko nykytaidetta on pakko ”ymmärtää”.

Näyttelyn katalogi kun ei auta asiaa. Siitä voi nimittäin lukea paljon lauseita niinkuin “remediaation käsite osoittaa, ettei mediaa voi ymmärtää erillään kaikesta muusta ja että mediaatiossa on kyse dynamiikasta, joka kattaa laajemman alan kuin vain yksittäiset mediaobjektit.” Ja sehän on lauseena suhteellisen abstrakti.

Mutta me täällä Kasper Diem -blogissa annamme nyt kaikille luvan kokea näyttely omalla tavallaan. Koska tärkeää ei ole ”ymmärtää” kaikkea, tärkeää on nauttia käynnistä. Vaikka se tarkoittaisi blogipostauksen kirjoittamista jossa vitsaillaan teoksista ja keksitään repliikkejä taiteilijoiden suuhun.

Pääosa että viihtyy. Ja me viihdyimme.

Ars 17-näyttely avoinna 31.3–14.1.2018, paitsi viides kerros joka sulkeutuu 17.9.2017 ja neljäs kerros joka menee kiinni 10.9.2017.  Kiasma on avoinna ti 10–17, ke–pe 10–20.30, la 10–18 ja su 10–17.


Tagged , , , , , , ,