Tietoa mainostajalle ›

Tag Archives: sisältöyhteistyö

Kasper Diem kesälukemisto: Millaista on sähköautoilla Ruotsissa?

Varoitus! Sponsoroitu kirjoitus.

Moni lukijamme ei ehkä enää muista tätä, mutta oli aika kun me täällä Kasper Diem -blogissa etsimme aktiivisesti autosponsoria kesäksi. Siitä on nyt neljä vuotta. Miten monta tarjousta saimme silloin? 0 kpl. Miksi? No, siihen aikaan emme tietenkään vielä olleet niin väkeviä sosiaalisen median influenssereita kuin nykyään, joten se on ymmärrettävää. Lisäksi autohaaveet olivat ehkä vähän kummallisia, joten ei oikeastaan ajatella sitä enää. Leikitään ettei sitä ikinä tapahtunut.

Toista se on nykyään. Ja siksi meillä on kuin onkin tänä kesänä #sponsoroitu Nissan Leaf #sähköauto.

Sähköautot ovatkin jännittäviä ja futuristisia. Ja siksi onkin tietenkin ihan luontevaa että me täällä Kasper Diem -blogissa ajelemme sellaisella. Tältä näyttää muuten kun Nissan Leafin käynnistää:

Duuuude. Käsi ylös jos kuvittelivat autojen näyttävän tältä vuonna 2000? Eli seitsemäntoista vuotta sitten.
Auton ei tietenkän tarvitsisi tehdä tätä kun sen käynnistää, mutta joku Nissanin tehtaalla on tosi paljon halunnut että se tekee sitä. Ja onneksi halusi.

KasperLeaf

#Futuristisissa #sähköautoissa on kuitenkin vielä yksi pieni mutta: niiden ”tankkaaminen” ei käy ihan yhtä mutkattomasti kun tavallisten autojen. Miksi? Koska latausasemia ei vielä ole niin paljon. Yhdellä latauksella ei myöskään pääse kuin korkeintaan parisataa kilometriä, ainakin tällä autolla. Ja juuri siksi veimmekin auton samantien auton #Ruotsiin jotta saisimme tulikasteen millaista on sähköautoilla ulkomailla.

Silja

#Ruotsi ei onneksi ole mahdoton maa sähköautoilua ajatellen. Norja olisi kuulemma paras, koska siellä valtio tukee sähköautoilua niin kuin ei olisi huomista. Tai siis olisi.  Mutta ei #Ruotsikaan mikään kehitysmaa ole sähkön suhteen.

Nycklar

Hommaa mutkistaa kuitenkin entisestään se ettei autoa voi ladata missä tahansa. Me saimme Nissanilta kaksi latauslätkää, Fortumin ja Virtapisteen. Näiden kahden firman latureita on hyvin ainakin etelä-Suomessa, ja latausasemat löytää omien puhelinappien kautta. Näistä kahdesta kuitenkin vain Fortumilla on myös latureita Ruotsissa, joten käytännössä latasimme siis sillä.

Tultaessa satamaan autossa oli 90 % virtaa, eli ihan hyvin ottaen huomioon että olimme vain menossa tunnin päähän Norrtäljeen. Koska halusimme kuitenkin kokeilla latausta + olimme hieman paranoideja päätimme kokeilla samantien ladata autoa. Apin kautta löytyi tolppa Danderydin sairaalan parkkipaikalta, joka oli matkalla pohjoiseen.

ChargeAndDrive

Auton takaluukusta löytyikin kaksi eri johtoa, hidas ja nopea. Tökkasimme nopean kiinni tolppaan ja näytimme lätkää tolpalle jolloin siihen syttyi sininen valo. Se tarkoittaa latausta.

LaddaBilen

Toinen pää tuli tietenkin kiinni autoon, ja reikä löytyi sympaattisen pienen keulaportin takaa. Samalla kojelautaan, tuulilasin etureunan alle syttyi vilkkuva sininen valo.

Picknick

Tässä vaiheessa tuli kuitenkin matkan ensimmäinen ahaa-elämys: se ”nopea” johto ei muuten ole erityisen nopea. Yhdeksästäkymmenestä sataan prosenttiin kesti tässä tapauksessa puoli tuntia. Onneksi Danderydin sairaalan sisäpiha on tosi tosi viihtyisä, ja sairaalan aulassa oli kioski.

Blodbuss

Sähköautojen latauspaikat olivat sinänsä merkattu semi-näkyvästi vihreällä värillä. Mutta sai niitä silti etsiä tovin. Mutta sitten matkaan!

Tunnin matka ei sinänsä ollut mikään ongelma, ja lataus putosi tällä välin 69 prosenttiin. Mielenkiintoista on että sähköä kuluu enemmän moottoritienopeuksissa kun kaupungissa, ja siksi autolla ei kannata ajaa liioitellun nopeasti. Mutta tasainen 100 km/h on ookoo.

Norrtäljessä ei ole Fortumin latureita, mutta pikaisella googlauksella selvisi että paikallisen Ica Flygfyrenin parkkipaikalla oli tolppa, joten suuntasimme sinne.

Flygfyren

Täällä tuli kuitenkin matkan toinen ahaa-elämys. Tämän kaupan pihalla ladattiin nimittäin sillä hitaalla johdolla, ja se tuntui todella kelvottomalta. Olimme nimittäin varmaan tunnin kaupassa sisällä, jona aikana auto oli latautunut ehkä seitsemän prosenttia. Oikeasti?

Kyllä, selvää on että tämä johto on ilmeisesti tarkoitettu yön yli lataamiseen omassa pihassa, mutta kenellä mukaa on omaa pihaa jossa vielä on joku töpseli? Joo joo, varmasti paperilla aika monella, mutta nyt tarkoitammekin normaaleja*, kaupungissa asuvia ihmisiä? Ei kuitenkaan niin monella.

*Disclaimer: vaikka paperilla onkin normaalia ettei asu kaupungissa, siellä asuminen on kuitenkin maailmanlaajuinen ilmiö jonka suosio kasvaa koko ajan. Voisimme tietenkin käsitellä kaupunkiasumisen normaaliutta pidempäänkin, mutta jatketaan sen sijaan matkaa

Moekki

Ja me sentään olimme menossa mökille, maaseudun ytimeen. Voisiko auton ladata siellä? Ei, koska talo on tuossa mäellä, eikä sinne saa ajettua autoa.

Sanna

Ai mutta katsos, nythän pihaan ilmestyi kuuluisa kuvittaja Sanna Mander.
”Äh, lataatte auton huomenna. Nyt mennään uimaan.”

BarnSpringer

Vesi on muuten #Ruotsissa niin paljon märempää kuin Suomessa, ja se maistuu seljankukalle ja Kallen mätitahnalle. On se vain ihmeellistä. Ottaen huomioon että kyseessä on teknisesti sama meri kuin Suomen edustalla.

Googlaamalla löytyi kuitenkin tietoa että Norrtäljessä voisi paikallisen energiayhtiön pihassa ladata auton ilmaiseksi. Hauska retkikohde siis seuraavalle päivälle valmiiksi katsottuna.

NorrtaljeEnergi

Päivä 2
Ja kyllä! Norrtälje Energi ei petä. Pihalla on kuin onkin kaikkien latureiden äiti.

Laddhandtag

Nyt ei nimittäin pelleillä millään hitailla ja vielä-vähän-hitaimmilla johoilla, vaan tästä laturista lähtee kunnon reidenpaksuinen* kaapeli joka muistuttaa sitä joka lähtee perinteisestä bensapumpusta. Ja se lataa auton niinkuin peto.
*Ei ole reidenpaksuinen

Laddar

Tämä laturi ei jahkaile. Siinä on lisäksi informatiivinen näyttö joka kertoo milloin auto on täynnä. Opimme että tämän laturin nimi on ”CHAdeMO”, ja tämä on selvästi mitä laturilta haluaa ladattaessa. Sääli vain että niitä on niin harvassa.

Atmajala

Latauspaikka on myös käytännössä Norrtäljen keskustassa, joten ladattaessa voi käydä kahvilla. Tässä tulee kuitenkin sähköautoilun kolmas huomio: sen minkä säästää halvassa sähkössä saattaa nopeasti käyttää jäätelökuluihin.

Norrtalje2

Ei ole mitään tyydyttävämpää kuin täyteenladattu auto.
Ja sitten jälleen kohti Tukholmaa.

SoundOff

Nissan Leafissa on muuten sellainen mielenkiintoinen ominaisuus että se on tietenkin sähköautona täysin hiljainen, mutta siihen on silti keinotekoisesti lisätty huminaa joka toimii alle 30 km/h nopeuksissa jotta se ei olisi liian hiljainen. Hmmm. Tämän huminan saa kuitenkin kytkettyä napista pois, mutta se täytyy muistaa tehdä aina kun käynnistää auton.

Me napsautimme sen luonnollisesti aina pois. Miksi? Koska olihan jo 1980-luvun TV-sarja Airwolfin helikopterissa jo ”stealth mode” jolla kopteri pystyi lentämään täysin äänettömästi. Eikä kukaan muuten ole vielä tähän päivään mennessä vastannut kysymykseen miksei Airwolf liikkunut kokoajan hiljaa jos siihen kerran oli mahdollisuus?

Skansen1

Tukholman kaupunki haluaa joka tapauksessa saada ihmisiä sähköautoilemaan enemmän, ja moniin latauspaikkoihin saakin pysäköidä ilmaiseksi. Mikä olisi ollut täydellistä esimerkiksi tässä huvipuisto Gröna Lundin edessä. Paitsi että siinä tarvitsi Vattenfallin latauskortin. Jota ei tietenkään ollut.

Ostermalm

Halusimme myös parin päivän sähköautoilun jälkeen taas kokeilla sitä erinomaista CHAdeMO-pikalaturia, joka Fortumin apin mukaan löytyy esimerkiksi Östermalmilta.

ProblemiLaddaren

Ja siellähän se toki oli, mutta ei tällä kertaa ladannutkaan epämääräisen ongelman vuoksi. Ja sehän on kiusallista jos ne vähäisetkin pikalaturit eivät toimi kun niitä tarvitsisi.

KOntroller

Mitä sitten opimme #ruotsinmatkasta? Ensinnäkin sen että reissua täytyy suunnitella enemmän kuin bensa-autolla, jota voi tankata missä vain. Myös olisi ehkä järkeä hommata jonkun paikallisen energiayhtiön kortti jos meinaa pidempää matkaa kun vain liikkua Tukholman lähistöllä.

Mutta onhan autoa sinänsä autoa mukava ajaa. Stealth modessa. Ja se ettei se saastuta ei todellakaan haittaa yhtään. Vaikka se tietenkin on viime kädessä kiinni siitä miten ladattava sähkö on tuotettu.

Ensi viikolla me täällä Kasper Diem -blogissa teemme kuitenkin matkaa Suomessa, joka lienee helpompaa. Sponsoroidulla autollamme. Koska hei, #unelmat voivat käydä toteen.

Nissan Leaf -sähköauton lainasi Nissan.

Tagged , , , , , , , ,

Ars 17 teokset top kymmenen


Varoitus! Tämä kirjoitus on tehty yhteistyössä nykytaidemuseo Kiasman kanssa.

Kiasma1

Nykytaidemuseo Kiasmassa on juuri avautunut yksi vuoden tärkeimmistä taidetapahumista, nykytaidenäyttely Ars. Tämä vuodesta 1961 lähtien 5–12 vuoden välein välein järjestetty näyttely on aina ollut väkevin katsaus tämän hetken nykytaiteeseen, ja Ars pyrkii tietenkin samaan. Ars 17 ei kuitenkaan enää väitä olevansa nykytaidetta, vaan peräti post-contemporary, eli vapaasti suomennettuna lähinnä ”nykytaiteen tuolla puolen”.

Me täältä Kasper Diem -blogista olimme tietenkin paikalla avajaisissa. Tässä top kymmenen teokset.

ArsMokki520

1. LaBeouf, Rönkkö & Turner: #alonetogether
Shia LaBeoufin, Nastja Säde Rönkön  ja Luke Turnerin teoksen ideana on 12.4. lähtien eristäytyä kuukaudeksi kolmeen eri mökkiin Lapissa, ja sitä myöten katkaista siteet täysin yhteiskunnasta – paitsi että he voivat kommunikoida näyttelynkävijöiden kanssa tämän pienen mökin kautta. Me täällä Kasper Diem -blogissa pidämme tästä ideasta. Tuntuu että panokset ovat tarpeeksi korkealla, koska tässä systeemissä on mahdollista että joku taiteilijoista ”skitsahtaa”. Emme siis luonnollisestikaan toivo tätä, mutta sanomme vain että se mahdollisuus on olemassa. Skitsahtaminen.

Kosteusvaurio

Tosin arkkitehtuurin ystävinä olemme huolestuneita siitä että kosteusvauriot ovat jo niin arkipäiväisiä suomalaisessa arkkitehtuurissa että ne hiipivät jo taidemökkeihinkin. No, toivottavasti Lapin mökit ovat sisäilmaltaan terveempiä ettei Shialle tule astma. Jonka jälkeen Shia ”skitsahtaa”.

KasperTron520

2. Hito Steyerl: Factory of the Sun
Merkillepantavaa näyttelyssä on että iso osa futuristisiksi tarkoitetusta teoksista näyttäisi lainaavan estetiikkansa männävuosien tulevaisuusvisioinneista. Tämä Tron-henkinen huone oli puhdasta 80-lukua, kun taas monet isoilta screeneillä pyörivät videot näyttävät välillä aika paljonkin Dieselin mainoksilta 90-luvulta. Mikä on tietenkin ihan ookoo, mutta on ehkä turhankin tutun oloista.

Flatscreens

3. Julia Varela: X/5.000
Ylipäätänsä täytyy sanoa että meitä täällä Kasper Diem -blogissa puhutteli ennemmin näyttelyn fyysiset esineet ja kokemukset. Tämä teos oli esimerkiksi varoittava esimerkki siitä mitä tapahtuu jos modernin telkkarin jättää liian pitkäksi aikaa auton ikkunaan auringon porottaessa. Tai niin ainakin tulkitsimme sen.

MiltaKuulostaa

Tämän teoksen yhteydessä oli myös pieni tehtävä. Miltä teokset kuulostavat?
Luultavast suurinpiirtein tältä: ”Ei taatana, älä jätä meitä auringonpaisteeseen! Sulamme.”

VirtualReality1

4. Rachel Rossin: Alembic Cache Passes (Time-snark)
Fyysisyydestä puheenollen: tämä virtuaalitodellisuuslaseihin perustuva teos oli ehdottomasti koko Ars17:n parhaimmistoa. Abstrakteja maisemia koettuna lasien kautta. Vaikkakin teoksen ja laseissa näkyvän todellisuuden välissä oli hitusen glappia; sakkilauta kun loppui fantasy-maailmassa vähän eri paikkaan kuin todellisuudessa.

Kiasmastol

5. Nimetön
Tämä ihmisen ja teknologian suhdetta ruotiva nimetön teos taas puhutteli vähäeleisyydellään. Kuinka monta kertaa sitä ei olisi tarvinnut tämäntyyppistä tukea ollessaan heikoilla? Taitelijan materiaalinvalinnat kielivät myös hienovireisestä, melkein ironisesta päännyökkäyksestä siihen miten aikamme on haltioitunut pelkästään ulkoisesta muodosta, ja käyttää yhä enemmän voimavaroja siihen että yrittää kuumeisesti etsiä yhä uutta ilmaisumuotoa tutuille esineille, vaikka markkinoilla olisi ennestän jo tuhansia toimivia malleja samasta esineestä.

Ookoo, no itseasiassa tämä ei ollut teos, vaan näyttelyvalvojan tuoli. Mutta meille jäi ”analyysi päälle”, joten oli pakko.

Ars1

6. Tunnelataamo
Ars 17:n  näyttelyarkkitehtuuri noudattaa graafisen suunnittelun kansainvälistä nykylinjausta, joka sanelee että kaikkien grafiikoiden pitää nyt muodostua kulmikkaista elementeistä. Niinkuin tämä sohva, joka on tietenkin sinänsä hieno. Seinällä näkyvä Tunnelataamo-teos taas oli mielenkiintoinen, koska se pystyy maagisesti kartoittamaan mitkä tunteet kävijällä on näyttelyn jälkeen videokuvaamalla kävijän naamaa. Tässä oma tunnepurkauksemme.

Varsinainen emotionaalinen vuoristorata.

Konstnar

7. Charles Richardson: Headbone
Koska me täällä Kasper Diem -blogissa olimme tietenkin ekslusiivisella erikoiskierroksella, satuimme paikalle samaan aikaan kun useampi taiteilija, jotka suorastaan kilpailivat huomiostamme.

Richard: ”Olkaa niin kilttejä ja tulkaa katsomaan juuri minun teostani. Please.*
Kasper Diem -blogi: ”Ehkä myöhemmin, Charles. Jos jaksamme.”

*Huomio! Charles Rihardson ei ikinä sanonut tätä.

IngaFotterHander

8. Tämä teos on sinänsä ihan sensuelli, mutta merkillepantavaa on myös että museo on tullut siihen tulokseen että on parasta kieltää sekä kädet että kengät teoksesta. Jonka jälkeen tulee tietenkin heti mieli koskea teosta ihan kevyesti kyynärpäällä (mitä emme tietenkään tehneet, koska emme ole juntteja).

AnnaUddenberg

9. Anna Uddenberg: Savages
Anna Uddenbergin teossarja taas kommentoi vauhdikkaasti nykypäivän menoa mallinukkien avulla. Ja kun Ruotsin valtio on lisäksi ilmoittunut lahjoittavansa yhden Uddenbergin teoksen Suomelle satavuotislahjaksi, nyt voi ruveta arvailemaan mikä se voisi olla. Ehkä herra keskellä?

Ei kun hetkinen, se olikin bloggaajakollega.

Widescreen

10. Jon Rafman: Open Heart Warrior
Koska näyttely on iso on toki välillä myös hyvä levähtää. Näihin telkkareihin emme löytäneet kaukosäätöä että saisi vaihdettua kanavaa ja katsottua uutiset. Mutta kyllähän näissäkin maisemissa silmä lepää.

Loppuarvostelu: Teknologia on kivaa, mutta tuntuu että sitä on muutenkin ympärillä paljon. Ja siksi meihin täällä Kasper Diem -blogissa teki isoimman vaikutuksen oikeat, fyyiset teokset. Niinkuin Nina Canellin kaapelinpätkät. Ja muutenkin kaikki teokset joita sai koskea ja kokea.

Ars17:n voimakas internethenkisyys tarkoittaa myös että osan näyttelystä voi kokea kotikoneelta, osoitteessa arsplus.kiasma.fi. Mutta ne me säästämme vielä tässä vaiheessa suosiolla sateista päivää varten, ja sulattelemme itse fyysistä näyttelyä.

Pakko kuitenkin vielä tässä vaiheessa pohtia sitä kysymystä joka aina nousee pinnalle nykytaiteen yhteydessä; nimittäin se josko nykytaidetta on pakko ”ymmärtää”.

Näyttelyn katalogi kun ei auta asiaa. Siitä voi nimittäin lukea paljon lauseita niinkuin “remediaation käsite osoittaa, ettei mediaa voi ymmärtää erillään kaikesta muusta ja että mediaatiossa on kyse dynamiikasta, joka kattaa laajemman alan kuin vain yksittäiset mediaobjektit.” Ja sehän on lauseena suhteellisen abstrakti.

Mutta me täällä Kasper Diem -blogissa annamme nyt kaikille luvan kokea näyttely omalla tavallaan. Koska tärkeää ei ole ”ymmärtää” kaikkea, tärkeää on nauttia käynnistä. Vaikka se tarkoittaisi blogipostauksen kirjoittamista jossa vitsaillaan teoksista ja keksitään repliikkejä taiteilijoiden suuhun.

Pääosa että viihtyy. Ja me viihdyimme.

Ars 17-näyttely avoinna 31.3–14.1.2018, paitsi viides kerros joka sulkeutuu 17.9.2017 ja neljäs kerros joka menee kiinni 10.9.2017.  Kiasma on avoinna ti 10–17, ke–pe 10–20.30, la 10–18 ja su 10–17.

Tagged , , , , , , ,

Come to Finland -näyttelyn julisteet top 10


Varoitus! Tämä postaus on kirjoitettu yhteistyössä Come to Finlandin kanssa.

Kansallismuseossa on tällä hetkellä meneillään mainio Come to Finland -näyttely, jossa on esillä noin sata alkuperäistä vintage-matkailujulistetta vuodesta 1890 tähän päivään. Vuoden graafikolle (2013) tämä on tietenkin ”hunajapurkki” – tai ainakin äärimmäisen mielenkiintoista.

KasperMagnus520

Me pääsimme yksityiskierrokselle näyttelyn luojan, julistemetsästäjä Magnus Londenin kanssa (vuoden freelance-journalisti 2005). Tässä Kasper Diem -blogin valitsemat näyttelyn top kymmenen julistetta.

NOrdens vita stad

1. Nordens vita stad
Iltapäiväkahvit ja vähän ”bönthöö” kuvitteellisessa rakennuksessa (olemme melko varmoja että Kiasmaa ei vielä ollut olemassa tähän aikaan), näköalana Eduskuntatalo – miksipä ei. Tosin ”Pohjolan valkoinen kaupunki” ei enää tänä päivänä kuulosta yhtä viattomalta kuin vuonna 1939. Tai eihän se varmasti myöskään ollut viatonta 1939. Hetkinen, tiesikö nämä julisteentekijät täsmälleen mitä olivat tekemässä?

PaavoNurmi1

2. Olympiska spelen i Helsingfors
Tämä juliste näyttää tutulta. Kyseinen yksilö on toki 1940-versio, mutta samaa julistettahan käytettiin sitten 1952 niissä olympialaisissa joissa aina jostain syystä pitää mainita että ”Coca-Cola tuli Suomeen”. Vaikkakin Pepsi lanseerattiin Suomessa kahdeksan vuotta aikaisemmin vuonna 1944. Voisimmeko ehkä ruveta mainitsemaan tämä fakta Jatkosodan yhteydessä?

PaavoNurmi2

Jos näyttelyt kiinnostavat täytyy muuten tässä yhteydessä suositella toista hyvää näyttelyä, HAMin Modernia elämää!, josta löytyy esimerkiksi tämä kuva Pavesta juoksemassa tanhukengissä ja string-alushousuissa. Kun nyt kerran tuli puheeksi.

Aero2

3. En avion pour la Finlande
Vaikka ilma tässä julisteessa on vähän synkkä tämä on tietenkin harvinaisen tyylikäs juliste. Mutta vuoden graafikkona meidän on pakko puhua Aeron logosta. Miksi sen täytyy vaihtua joka julisteessa? Se nyt ei varsinaisesti auta lentoyhtiön tunnettavuutta, jos sanotaan niin.

Aero1

Tehän näette itse? Melkein harmittaa ettemme olleet vielä elossa tähän aikaan, muuten olisimme voineet puhua vähän järkeä näille graafikoille.

Finland1

4. Finland
Tämä taas on sinänsä perinteinen Suomi-juliste. Kansallispukuinen Juhla Mokka -konsulentti tiirailee länteen, luultavasti sikäläisten herkullisten tummapaahtoisten kahvien perään.

FinlandShoes

Mutta miksi toinen jalka on harmaa? Tämä on äärimmäisen häiritsevää. Ei sitä kahvikonsulentin työtä pysty tekemään jos toisessa jalassa on kuolio ja se on juuri tippumassa pois.


Naantali1

5. Käy Naantalissa
No nyt! Naantali on siis sekä kylpy- että luostarikaupunki? You had me at luostari, Naantali.

Naantali2

Tosin on todettava että jos Helsinki oli Pohjolan valkoinen kaupunki, niin kyllä Naantalissakin oli tähän aikaan havaittavissa kansallissosialistista ihannetta. Varsinkin pienessä pojassa. Mutta hetkinen? Eikä tässä vesselissä ole jotain tuttua?

TrumpJR

Kyllä – ilmiselvä nuori Donald Trumphan se siinä! Vau. Obama on ehkä syntynyt Keniassa, mutta onko se todellakin isompi skuuppi kuin se että Yhdysvaltojen presidentti on syntynyt Naantalissa?

Puijo520

6. Kuopio
Kuopio on näköjään aikoinaan ollut kuuluisa kauneudestaan ja näköalastaan. Ja kirkkaanpunaisesta kerrostalosta kukkulan päällä. Huokaus. Olisipa tämänkin päivän Kuopiossa kerrostaloja.

Caravelle

7. Caravelle
Ookoo, hyvä huomata että Aero luopui myöhemmin nimestään ja sekavasta logo-politiikastaan 1950-luvulle tultaessa. Mutta ei sekään vaikuta järkevältä ilmailulta että tehdään niin pieniä koneita ettei niihin mahdu kuin yksi matkustaja?
Magnus: ”Ei niin”

(Magnus ei sanonut tätä)

Hango

8. Hangon merikylpylä
Kun olet puolikas Borat ja esittelet ”man-kiniäsi” Hangossa.

PetteriTikkanen

9. Come to Finland
Hauskaa on kuitenkin että näyttelyä varten on myös teetetty uusia julisteita nykypäivän kuvittajilla, niinkuin Petteri Tikkasella. Varsinkin aikana kun esimerkiksi graafisen suunnittelun kilpailu Vuoden huiput on poistanut julistesarjansa kilpailusta, ilmeisesti ”turhana”.

Kaljaasi

10. Helsingfors 400
Moni vanhemman polven helsinkiläinen muistaa kuitenkin vielä julisteet, ja miten silakkamarkkinoilla oli vielä 1950-luvulla Pirates of the Caribbean -tyyppisiä kaljaaseja täynnä haisevaa kalaa.

Näyttely on toisin sanoen suositeltava, varsinkin kun julisteista on myös teetetty replikoita kotiin ostettavaksi – sekä kirja. Perusteellista työtä, julistemetsästäjä Magnus ja kumppanit Come to Finland-projektista.
Arvosana: 10+.

Come to Finland -näyttely avoinna 28.5.2017 saakka, Kansallismuseo avoinna ti–su kello 10–18. Come to Finland –julisteita ja muita tuotteita myynnissä: www.cometofinland.fi

Tagged , , , , , , , , , , , ,