Tietoa mainostajalle ›

Tag Archives: taide

Vuoden graafikko 2013 Kasper Strömman: ”Olen uuden Näkyvyys-gallerian virallinen suojelija”

NäkyvyysAE520

Vuoden graafikko 2013 Kasper Strömman, olet uuden Näkyvyys-gallerian virallinen suojelija. Mikä on Näkyvyys-galleria?
Näkyvyysgalleria on Suomen sarjakuvaseuran ja Kuvittat Ry:n yhteinen uusi galleria Helsingin Porthaninkadulla. Siellä tullaan ensi perjantaista lähtien järjestämään professionaalisten kuvittajien ja sarjakuvataiteilijoiden näyttelyitä.

Miksi se on sen niminen?
Luovilla aloilla epämääräisen ”näkyvyyden” tarjoamisesta rahan sijaan on tullut yleinen vitsi. Monesti voi olla että sitä tarjoavat eivät edes tarkoita mitään pahaa, mutta se ei poista sitä faktaa ettei se ole mikään oikea maksun muoto, vaan lähinnä loukkaavaa. Uusi Näkyvyys-galleria on siksi tapa reclaimata tämä sanahirviö, samalla tavalla kuin vaikka räpissä on jo kauan reclaimattu n-sanaa.

Onko ilmaistöiden teettäminen luovan alan ammattilaisilla yleinen ongelma?
Todellakin on. Ja se tuntuisi vain pahenevan vuosi vuodelta kun yhä useampi markkinoinnin ammattilainen tuntuu saavan saman ahaa-elämyksen. Että ”hei, mitä jos ei maksettaisikaan mitään tekijöille, vaan vedätettäisiin niitä oikein kunnolla. Mutta kutsutaan sitä näkyvyydeksi”.

Nakyvyysgalleria

Miksi juuri sinä olet tämän uuden gallerian suojelija?
Tämä näkyvyys-asia on jo kauan ollut sydäntäni lähellä, ja siksi tämä tehtävä on minulle mitä luontevin. On nimittäin erittäin tärkeää että kuvittajille/sarjakuvapiirtäjille on tällainen paikka olemassa. Showroom-tyyppinen tila jossa saa omia töitään esille – mutta omilla ehdoillaan, ei jonkun toisen.

Kuka keksi gallerian nimen?
No kyllä se taisin minä olla. Ja suunnittelin saman syssyyn myös gallerian logon. Näkyvyyttä vastaan, totta kai :)

Milloin on ensimmäisen näyttelyn aika?
Nyt perjantaina 28.4. kello 18.00 aukeaa avajaisnäyttely, teemalla ”näkyvyys”. Tietenkin. Silloin olen myös itse paikalla virallisen suojelijan ominaisuudessa leikkaamassa silkkinauhaa. Tervetuloa!

Näkyvyys-gallerian ryhmänäyttely teemalla ”näkyvyys” avoinna 29.4. – 26.5.2017.
Mukana koko Suomen kuvattajakema: Mari Ahokoivu, Linda Bondestam, Terhi Ekebom, Matti Hagelberg, Pertti Jarla, Eero Lampinen, Kaisa Leka, Sac Magique, Marika Maijala, Sanna Mander, Hanneriina Moisseinen, Tommi Musturi, Pauliina Mäkelä, Matti Pikkujämsä, Pietari Posti, Ville Ranta, Janine Rewell, Joonas Rinta-Kanto, Aiju Salminen, Kasper Strömman, Ville Tietäväinen, Petteri Tikkanen, Jenni Tuominen ja Amanda Vähämäki.
Näkyvyysgalleria on avoinna ma–pe 11–18, la 11–16.
Osoite Porthaninkatu 9, katutaso.

Tagged , , , , , , , ,

Miksi emme saa nähdä kasvojasi, Ilja Karsikas?

Ilja1

Lastenkirjailija Ilja Karsikas, miksi emme saa nähdä kasvojasi?
Mitä tarkoitat? Ei minun naamani mikään salainen ole, sinulla on vain sormi linssin edessä. Et taida olla kummoinenkaan valokuvaaja?

AmosJaSumupuu

Olet siis ujo. Sinulta ilmestyi kuitenkin tällä viikolla uusi lastenkirja, Amos ja sumupuu.
Ujo? Mistä lähtien? Mutta kyllä. Tätä onkin työstetty monen vuoden ajan, ja tarina on hioutunut sinä aikana. Siksi onkin nyt erityisen hienoa pidellä tulosta käsissään.

Sumupuu2

Ei ujoudessa ole mitään hävettävää. Mistä uusi kirjasi kertoo?
Aion kertoa sinulle salaisuuden: ”sumupuu” on anagrammi sanasta uupumus, ja tarina käsittelee tätä ilmiötä. Voitko nyt antaa sen kameran jollekin muulle niin saadaan se kuva minusta otettua.

ILja2b

No niin, vihdoinkin paljastat kasvosi maailmalle.
Lopeta. Sumupuu saatavissa nyt kaikista hyvinvarustetuista kirjakaupoista.

Sumupuu Etana editionsin sivuilla. Tulossa verkkokauppaan vielä tällä viikolla.

Tagged , , , , ,

Ars 17 teokset top kymmenen


Varoitus! Tämä kirjoitus on tehty yhteistyössä nykytaidemuseo Kiasman kanssa.

Kiasma1

Nykytaidemuseo Kiasmassa on juuri avautunut yksi vuoden tärkeimmistä taidetapahumista, nykytaidenäyttely Ars. Tämä vuodesta 1961 lähtien 5–12 vuoden välein välein järjestetty näyttely on aina ollut väkevin katsaus tämän hetken nykytaiteeseen, ja Ars pyrkii tietenkin samaan. Ars 17 ei kuitenkaan enää väitä olevansa nykytaidetta, vaan peräti post-contemporary, eli vapaasti suomennettuna lähinnä ”nykytaiteen tuolla puolen”.

Me täältä Kasper Diem -blogista olimme tietenkin paikalla avajaisissa. Tässä top kymmenen teokset.

ArsMokki520

1. LaBeouf, Rönkkö & Turner: #alonetogether
Shia LaBeoufin, Nastja Säde Rönkön  ja Luke Turnerin teoksen ideana on 12.4. lähtien eristäytyä kuukaudeksi kolmeen eri mökkiin Lapissa, ja sitä myöten katkaista siteet täysin yhteiskunnasta – paitsi että he voivat kommunikoida näyttelynkävijöiden kanssa tämän pienen mökin kautta. Me täällä Kasper Diem -blogissa pidämme tästä ideasta. Tuntuu että panokset ovat tarpeeksi korkealla, koska tässä systeemissä on mahdollista että joku taiteilijoista ”skitsahtaa”. Emme siis luonnollisestikaan toivo tätä, mutta sanomme vain että se mahdollisuus on olemassa. Skitsahtaminen.

Kosteusvaurio

Tosin arkkitehtuurin ystävinä olemme huolestuneita siitä että kosteusvauriot ovat jo niin arkipäiväisiä suomalaisessa arkkitehtuurissa että ne hiipivät jo taidemökkeihinkin. No, toivottavasti Lapin mökit ovat sisäilmaltaan terveempiä ettei Shialle tule astma. Jonka jälkeen Shia ”skitsahtaa”.

KasperTron520

2. Hito Steyerl: Factory of the Sun
Merkillepantavaa näyttelyssä on että iso osa futuristisiksi tarkoitetusta teoksista näyttäisi lainaavan estetiikkansa männävuosien tulevaisuusvisioinneista. Tämä Tron-henkinen huone oli puhdasta 80-lukua, kun taas monet isoilta screeneillä pyörivät videot näyttävät välillä aika paljonkin Dieselin mainoksilta 90-luvulta. Mikä on tietenkin ihan ookoo, mutta on ehkä turhankin tutun oloista.

Flatscreens

3. Julia Varela: X/5.000
Ylipäätänsä täytyy sanoa että meitä täällä Kasper Diem -blogissa puhutteli ennemmin näyttelyn fyysiset esineet ja kokemukset. Tämä teos oli esimerkiksi varoittava esimerkki siitä mitä tapahtuu jos modernin telkkarin jättää liian pitkäksi aikaa auton ikkunaan auringon porottaessa. Tai niin ainakin tulkitsimme sen.

MiltaKuulostaa

Tämän teoksen yhteydessä oli myös pieni tehtävä. Miltä teokset kuulostavat?
Luultavast suurinpiirtein tältä: ”Ei taatana, älä jätä meitä auringonpaisteeseen! Sulamme.”

VirtualReality1

4. Rachel Rossin: Alembic Cache Passes (Time-snark)
Fyysisyydestä puheenollen: tämä virtuaalitodellisuuslaseihin perustuva teos oli ehdottomasti koko Ars17:n parhaimmistoa. Abstrakteja maisemia koettuna lasien kautta. Vaikkakin teoksen ja laseissa näkyvän todellisuuden välissä oli hitusen glappia; sakkilauta kun loppui fantasy-maailmassa vähän eri paikkaan kuin todellisuudessa.

Kiasmastol

5. Nimetön
Tämä ihmisen ja teknologian suhdetta ruotiva nimetön teos taas puhutteli vähäeleisyydellään. Kuinka monta kertaa sitä ei olisi tarvinnut tämäntyyppistä tukea ollessaan heikoilla? Taitelijan materiaalinvalinnat kielivät myös hienovireisestä, melkein ironisesta päännyökkäyksestä siihen miten aikamme on haltioitunut pelkästään ulkoisesta muodosta, ja käyttää yhä enemmän voimavaroja siihen että yrittää kuumeisesti etsiä yhä uutta ilmaisumuotoa tutuille esineille, vaikka markkinoilla olisi ennestän jo tuhansia toimivia malleja samasta esineestä.

Ookoo, no itseasiassa tämä ei ollut teos, vaan näyttelyvalvojan tuoli. Mutta meille jäi ”analyysi päälle”, joten oli pakko.

Ars1

6. Tunnelataamo
Ars 17:n  näyttelyarkkitehtuuri noudattaa graafisen suunnittelun kansainvälistä nykylinjausta, joka sanelee että kaikkien grafiikoiden pitää nyt muodostua kulmikkaista elementeistä. Niinkuin tämä sohva, joka on tietenkin sinänsä hieno. Seinällä näkyvä Tunnelataamo-teos taas oli mielenkiintoinen, koska se pystyy maagisesti kartoittamaan mitkä tunteet kävijällä on näyttelyn jälkeen videokuvaamalla kävijän naamaa. Tässä oma tunnepurkauksemme.

Varsinainen emotionaalinen vuoristorata.

Konstnar

7. Charles Richardson: Headbone
Koska me täällä Kasper Diem -blogissa olimme tietenkin ekslusiivisella erikoiskierroksella, satuimme paikalle samaan aikaan kun useampi taiteilija, jotka suorastaan kilpailivat huomiostamme.

Richard: ”Olkaa niin kilttejä ja tulkaa katsomaan juuri minun teostani. Please.*
Kasper Diem -blogi: ”Ehkä myöhemmin, Charles. Jos jaksamme.”

*Huomio! Charles Rihardson ei ikinä sanonut tätä.

IngaFotterHander

8. Tämä teos on sinänsä ihan sensuelli, mutta merkillepantavaa on myös että museo on tullut siihen tulokseen että on parasta kieltää sekä kädet että kengät teoksesta. Jonka jälkeen tulee tietenkin heti mieli koskea teosta ihan kevyesti kyynärpäällä (mitä emme tietenkään tehneet, koska emme ole juntteja).

AnnaUddenberg

9. Anna Uddenberg: Savages
Anna Uddenbergin teossarja taas kommentoi vauhdikkaasti nykypäivän menoa mallinukkien avulla. Ja kun Ruotsin valtio on lisäksi ilmoittunut lahjoittavansa yhden Uddenbergin teoksen Suomelle satavuotislahjaksi, nyt voi ruveta arvailemaan mikä se voisi olla. Ehkä herra keskellä?

Ei kun hetkinen, se olikin bloggaajakollega.

Widescreen

10. Jon Rafman: Open Heart Warrior
Koska näyttely on iso on toki välillä myös hyvä levähtää. Näihin telkkareihin emme löytäneet kaukosäätöä että saisi vaihdettua kanavaa ja katsottua uutiset. Mutta kyllähän näissäkin maisemissa silmä lepää.

Loppuarvostelu: Teknologia on kivaa, mutta tuntuu että sitä on muutenkin ympärillä paljon. Ja siksi meihin täällä Kasper Diem -blogissa teki isoimman vaikutuksen oikeat, fyyiset teokset. Niinkuin Nina Canellin kaapelinpätkät. Ja muutenkin kaikki teokset joita sai koskea ja kokea.

Ars17:n voimakas internethenkisyys tarkoittaa myös että osan näyttelystä voi kokea kotikoneelta, osoitteessa arsplus.kiasma.fi. Mutta ne me säästämme vielä tässä vaiheessa suosiolla sateista päivää varten, ja sulattelemme itse fyysistä näyttelyä.

Pakko kuitenkin vielä tässä vaiheessa pohtia sitä kysymystä joka aina nousee pinnalle nykytaiteen yhteydessä; nimittäin se josko nykytaidetta on pakko ”ymmärtää”.

Näyttelyn katalogi kun ei auta asiaa. Siitä voi nimittäin lukea paljon lauseita niinkuin “remediaation käsite osoittaa, ettei mediaa voi ymmärtää erillään kaikesta muusta ja että mediaatiossa on kyse dynamiikasta, joka kattaa laajemman alan kuin vain yksittäiset mediaobjektit.” Ja sehän on lauseena suhteellisen abstrakti.

Mutta me täällä Kasper Diem -blogissa annamme nyt kaikille luvan kokea näyttely omalla tavallaan. Koska tärkeää ei ole ”ymmärtää” kaikkea, tärkeää on nauttia käynnistä. Vaikka se tarkoittaisi blogipostauksen kirjoittamista jossa vitsaillaan teoksista ja keksitään repliikkejä taiteilijoiden suuhun.

Pääosa että viihtyy. Ja me viihdyimme.

Ars 17-näyttely avoinna 31.3–14.1.2018, paitsi viides kerros joka sulkeutuu 17.9.2017 ja neljäs kerros joka menee kiinni 10.9.2017.  Kiasma on avoinna ti 10–17, ke–pe 10–20.30, la 10–18 ja su 10–17.

Tagged , , , , , , ,