Viime perjantaina tapahtunut usean ihmisen puukotus Turun keskustassa on syvästi järkyttänyt maatamme. Harvoin näkee niin kylmäveristä ja järjetöntä tekoa keskellä kirkasta päivää, eikä teolle vielä tätä kirjoittaessa ole saatu selitystä. Tekijä saatiin kuitenkin nopeasti kiinni, ja häntä tullaan kuulustelemaan lähipäivinä.
Tragedia on kuitenkin osoittanut selvästi sen miten kansamme toimii kriisitilanteissa. Tutkija Saaresmaan Jukka näkee ihmisten käytöksessä selkeitä lainalaisuuksia.
”Minusta tässä nähtiin ennen kaikkea yksi asia: kun hätä on suurin nykysuomalainen ei jää toimettomaksi, vaan onkii äkkiä älypuhelimensa taskusta ja kuvaa tapahtuman hiljaa vierestä. Se osoittaa että kanssaihmisen kohtalo kiinnostaa. Tavallaan. Mutta vain etäisesti, ja vain jos siitä saa hyvän videopätkän jota jakaa sosiaalisessa mediassa.”
Vaikka poikkeuksiakin löytyy, yhdeksän kymmenestä tuntuisi valitsevan kameramiehehen roolin silloin kun tilanne muuttuu uhkaavaksi.
”Hukkuminen, iso liikenneonnettomuus, luonnonkatastrofi… mitä suurempi hätätila, sen varmempaa on se että tilanteen ympärille kerääntyy joukko ihmisiä. Mutta lähinnä kuvaamaan sitä. Suomalaisethan ovat aina olleet edelläkävijöitä mobiilitekniikassa. Mutta en ole varma onko tämä siitä hyvä ilmentymä.”
Tutkija Saaresmaa sanoo tavallaan ymmärtävänsä käytöksen mekanismeja.
”Niin. Ainahan on mahdollisuus että siitä videosta saa sata euroa kun se julkaistaan jonkun lehden nettisivulla. Tai ainakin leffaliput. Onko leffaliput sitten hyvä palkinto siitä että näkee jonkun kuolevan, se on sitten ihan toinen keskustelu.”
Saaresmaan Jukka katsoo silmiin.
”Olisin valmis menemään niinkin pitkälle että väitän että jos vieras valta hyökkäisi tänä päivänä maahamme, useammat meistä päätyisivät yksinkertaisesti kuvaamaan tapahtuman sen sijaan että tekisivät asialle mitään.”
Lopuksi tutkija näyttää huolestuneelta.
”Käytöshän ei tietenkään ole varsinaisesti edes kytketty suomalaisuuteen, vaan tätä nähdään nyt maailmanlaajuisesti. Mutta milloin meistä kaikista tuli pikku dokumenttifilmaajia jotka eivät ikäänkuin sekaannu omaan elämäänsä mitenkään?”
