Tällä viikolla Kasper Diem -blogissa on arvostelussa Stadin slangilehti Tsilari jota julkaisee Stadin Slangi Ry.
Murreintoilijat ilmiönähän on hieman hankala siinä mielessä että samaan aikaan kun maailma avartuu ja ihmiset saavat entistä enemmän vaikutteita ulkomailta, Stadin slangin harrastajat keskittyvät muistelemaan lapsuuttaan 50-luvulla. Muilla kun slanginharrastajilla alkaakin olla ongelmia ymmärtää heitä, koska he puhuvat sanoilla mitä kukaan ei ole käyttänyt vuosikymmeniin. Mutta niinpä ”Tsilari” tarkoittaakin Stadin slangilla ”höperöä vanhusta”.
Stadin slangista puuttuukin sanat kaikille nykypäivän ilmiöille niinkuin ”tietokoneelle”, ”puhelimelle”, ”piikivelle” tai ”tulelle”. Mutta intohimoinen Stadin slangin harrastaja pärjää kyllä ilmankin.
Stadin slangi murteena ei sinänsä ole kovin vaikeaa ymmärtää; se muodostuu suomalaisista ja ruotsalaisista sanoista sekaisin. Siinä mielessä slanginharrastajan kanssa kommunikoiminen on vähän niinkuin puhuisi suomenruotsalaisen kanssa. ”Tosi hyvä” onkin Stadin slangiksi ”jättekiva”.
Tässä kuvassa on koossa Helsingin nuorimmat slangiharrastajat, ns ”juniorijaosto”.
On myös yksi asia mitä Stadin slangin harrastajat rakastavat yli kaiken: Eläintarhan ajoja. Tämä oli hengenvaarallinen rallikisa joka järjestettiin Helsingissä vuosina 1932-1964 ja josta riittää juttua vaikka viimeinen kisa ajettiin 50 vuotta sitten. Slanginharrastajan mielestä ”eläintarha” on tosin liian monimutkainen sana, joten hän kutsuu niitä ”Eltsun” ajoiksi.
Paikka tunnetaan vieläkin Eläintarhana (tsad.slang. Eltsuna), vaikka paikalla ei tiettävästi ikinä ole nähty jänistä eksoottisempaa eläintä. Sen sijaan Helsingissä on ihan oikeakin eläintarha jonka nimi on Korkeasaari. Stadin slangin sääntöjen mukaan harrastajat kutsuu tietenkin tätä paikkaa ”Kortsuksi”.
Slangiesimerkkejä:
”Näin puhvelin Kortsussa tänään.”
”Syötiin lasten kanssa jäätelöt Kortsussa.”
Toinen kuuma aihe Standin slangin harrastajille ovat Olympiakisat. Ei, ei suinkaan Sotchin kisat 2014 vaan Helsingin kisat 1952 mikä on vielä tuoreessa muistissa monella paikallisen murteen puhujilla.
Tämä oli lapsuuden julma loppu monelle slanginpuhujalle kun he ymmärsivät että on muunmaalaisia ihmisiä kun Suomalaisa, joista jotkut ovat jopa mustia! Näitä mustia slanginharrastajat kutsuvat tosin ”nekruiksi”.
Tämä jälkeen onkin taas mukava muistella Eläintarhan ajoja. ”Molskis”.
Mutta! Tsilari nro 3/2013 on kuin onkin poikkeuksellinen, koska nyt ääneen päästetään ensimmäistä kertaa vuosiin alle 60-vuotias ihminen! Rullalautailijat hyväksytään, koska kirjoittajan mielestä Mannerheiminkin mielestä ne olisi varmaan ollut ookoo. ”Niin anarkistinen nuori se aikanaan oli.”
Ainoa mikä kirjoittajaa mietityttää on rullalautailijan rotu. ”Max Manninen on itämaisen näköinen, silti ihan suomalainen 15-vuotias kundi”. Eikö Helsingin olympialaisista opittu mitään?
Minne Stadin slangin harrastaja sitten menee kun haluaa rentoutua? Tietenkin Turkuun. Eikä pysähdy edes sinne, vaan jatkaa matkaa Tukholmaan. Siellä kun ei tarvitse kuulla häiritsevää nykysuomea.
Myös muita tapahtumia järjesteään.
”Hei snadi friidu, bamlataanko Stadin slangia ja jortsutaan? Kliffaa!”
”Äiti, minä pelkään tätä tätiä enkä ymmärrä mitään.”
Loppuarvostelu: Stadin slangin harrastajilla on varmastikin vakaa aikomus nuorentaa toimintaansa, mutta tästä lehdestä se ei heijastu millään tavalla. Toisaalta tämä on kätevää lehden kuvituksen kannalta, koska suurimman osan kuvista voi tilata museovirastosta. Paitsi tietenkin Eläintarhan ajojen kuvat jotka voi uudelleenjulkaista sellaisenaan joka numerossa – lukijat tykkää.
Toisin sanoen mielenkiintoinen kurkistus slangin maailmaan, mutta jos haluaa kuulla vanhojen ihmisten horinoita voi ehkä mieluummin soittaa sukulaisilleen tai mennä uimahallin saunaan istumaan.
Arvosana: 6/10.