Kuten moni vakituinen lukijamme saattaa tietää olemme sarjakuvan ystäviä täällä Kasper Diem -blogissa. Mutta emme suinkaan kaiken sarjakuvan. Lähinnä itseasiassa Aapo Rapin piirtämän sarjakuvan. Siksi olemmekin hyvin iloisia voidessamme tänään arvioida Aapon viimeisemmän teoksen Kosmista kauhua.
Kansi ei ehkä ole kaikkein kutsuvin, varsinkin jos vierastaa vamppyyrigenreä. Mutta sen ei tässä tapauksessa pidä antaa häiritä. Tärkeintä ei nyt ole puitteet eikä tarina, vaan itse piirrostyyli. Me täällä Kasper Diem -blogissa rakastamme Aapon piirrostyyliä. Me rakastamme sitä niin paljon että voisimme mennä sen kanssa naimisiin.
Meinaan, katsokaa nyt tätäkin ruutua? Eikä teekin mieli ostaa sille suklaarasia ja nippu ruusuja, ja sen jälkeen viedä se päivälliselle ja myöhemmin mahdollisesti rakastella sen kanssa hitaasti? Sitä mekin. Tässä kirjassa näyttäisi muuten vastaavan käsikirjoituksesta myös Peppe Koivunen mutta kuten sanottu, ei välitetä nyt siitä. Käsikirjoitus schmäsikirjoitus. Keskitytään kuviin.
Niin kuin tähän kuvaan. Sen sijaan että piirtäisi yhdeksän ruutua missä munkki kävelee, miksi ei piirtää munkkia yhdeksän kertaa samaan ruutuun? Vain yksi niistä syistä miksi Aapo Rapin sarjakuvataidot ansaitsevat diplomin. Miksi ei Aapo ole saanut jo Puupäähattua? Se on meille mysteeri.
Mutta asiaan. Tarinassa päällimmäiseksi ei siis jää tarina, vaan tunnelma. Ja nimenomaan tunnelma missä rööki palaa. Tämä ei ole savuton sarjakuva. Päinvastoin, tässä sarjakuvassa tuprutellaan vapaasti. Tupakoidaan niin kuin ei olisi huomista.
Savuisuus on käsinkosketeltava. Lukija voi melkein nähdä miten sormet muuttuvat nikotiinistä keltaisiksi sivuja plärätessä. Se on tässä tapauksessa laadun tae.
Hillitön röökaaminen tosin toimii, tehden tarinasta paheellisemman. Kyllä, tarinassa esiintyy ties mitä hirviötä, mutta päällimmäiseksi mieleen jää ylenpalttinen kessuttelu. Ensin vedetään röökiä, sitten vähän seikkaillaan ja sen jälkeen taas ”hitsataan puikkoa”. Meno on kuin VR:n tupakkavaunussa vuonna 1995.
Luulet että liioittelemme? Lasketaanpa.
Ruutuja kirjassa: 945
Ruutuja missä rööki palaa: 197
Ruutuja missä rööki ei pala: 748
Tämän voi myös esittää kaaviona:
Ookoo, ei kuitenkaan sen enempää? No sitten otamme kaiken takasin. Tämähän on varsinainen koko perheen albumi.
On kuitenkin sanottava että kirja on tarinansa, piirrojälkensä ja värityksensä puolesta viehättävän vanhanaikainen. Tekijän filosofia onkin jo hienosti kiteytetty sivulla 29:
Kasper Diem -blogi toivookin ettei Aapo Rapi ikinä astu jalallansa 2000-luvulle.
Yhteenveto: Kaikin puolin hyvä kirja jonka tarinakin oli itseasiassa ajatuksia herättävä vaikkemme nyt keskittyneetkään siihen. Ja mainitsimmeko jo että piirrosjälki on ensiluokkaista?
Arvosana: 5/5
Aapo Rapin Kosmista kauhua saatavissa nyt kirjakaupoista ja nettikaupoista ympäri maan. Niistä hyvistä. Pysytään kaikki yhdessä poissa niistä mitkä eivät myy tätä teosta.
