Tänään julkistettujen Pisa-tulosten mukaan suomalaisoppilaiden taidot eivät ole entisellä mallillaan. Matematiikan taidot ovat erityisen huonoja, mutta sijoitukset tippuivat myös lukutaidossa. Opettajat ovatkin nyt yksimielisiä siitä opetusmenetelmiä olisi uudistettava.
Mutta ennen kun kukaan menee tekemään hätiköityjä päätöksiä on kuitenkin hyvä muistaa että ei-niin-kauan sitten oli vielä aika jolloin suomalaisoppilaat saivat loistavia tuloksia. Ehkä meidän olisi vaan palattava sen ajan opetusmateriaaleihin?
Kultainen aapinen julkaistiin 1956, ja viimeisin uustinapainos on peräti vuodelta 2000 – vuosi jolloin Pisa-tulokset olivat vielä Suomessa ylpeyden aihe. Kirja lienee erityisen tuttu isoille ikäluokille. Ehkäpä meidän olisi hyvä vain palata sen ajan kirkasotsaiseen optimismiin, nudismiin ja yllättäviin korvatillikoihin?
Kirjan sisältö kuvastaa tietenkin osittain mennyttä maailmaa, mutta sitä ei pidä nähdä pelkästään negatiivisenä asiana. Saavathan lapset näin myös historianopetusta samalla kun oppivat lukemaan. N-sanan laajamittaista käyttöä voisi tosin ehkä hieman vähentää tulevissa painoksissa.
Kirjasta saa myös tänä päivänä jokseenkin nationalistisen kuvan, mutta tämä resonoi sinänsä hyvin tämän päivän Perussuomalaisen ilmaston kanssa. Maantieteilijöitä kiinnostanee tieto Suomen ”ystävällisistä äidinkasvoista”.
Kirja on kuitenkin täynnä kiehtovia tarinoita. Sivulla 115 opimme Heikkiyden tärkeyden.
Ja sitten rakastetaan taas Jumalaa ja isänmaata.
Opetusministeri Krista Kiurun mukaan tämänpäiväisten Pisa -tulosten mukaan pitäisi nyt löytää ”yhteinen kirkas kansallinen näkemys”. Toivotaan kuitenkin ettei se ole Kultaisen aapisen kaltainen.
Vanha kirja ei ehkä sittenkään ole parempi kuin pussillinen iPadeja.