Kasper Diem -blogin kuukauden kirjana on tällä kertaa Ari Haasion kirjoittama Facebook-opas vuodelta 2009. Sen on julkaissut BTJ Kustannus.
Opas on saattanut ollut ihan hyödyllinen jonkun äidille ilmestysvuonnaan, mutta koska seitsemän vuotta on pitkä aika näissä ympyröissä kaikki ymmärtävät ettei se enää voi olla kovin ajantasalla.
Silti sävy on oudon holhoava –kappale Fiksusti Facebookissa kuulostaa siltä että se voisi ihan hyvin olla valtion jokavuotinen kampanja, samalla tavalla kuin meitä joka vuosi muistutetaan siitä ettei pidä ajaa kännissä tai hukkua sepalus auki.
Tämän kappaleen kolmas kohta kosketti silti meitä täällä Kasper Diem -blogissa. ”Muita Facebook-käyttäjiä ärsyttävät ihmiset jotka linkittävät jatkuvasti blogeihinsa yms. ja kerskuvat näin tekemisillään.” Hei kaverit, auts.
Muita helmasyntejä vuonna 2009 olivat näköjään myös ”luuraajat, jotka eivät kerro itsestän mitään, mutta seuraavat tiiviisti muiden tekemisiä” ja ”jatkuva linkittäminen päivän jymyuutisiin.” Kirja saa ehdottomasti plussaa sanan ”jymyuutiset” käytöstä.
Lisäksi paheksuttavaa seitsemän vuotta sitten oli sääliä ja huomiota keräävät ihmiset, jotka kirjoittavat statuspäivityksiä tyyliin ”Ari on tänään surullinen” ja täysin käsittämättömät statuspäivitykset tyyliin ”Hih!” tai ”Kuka, mitä, häh?”
Selvä.
Kuka muistaa vielä tökkäykset? Kirja tietää kertoa että ”tökkäys on tavallaan eräänlainen viestitön tervehdys: Moikka – mitä kuuluu?” Siinä mielessä Facebook-opas onkin ainoa taho maailmassa joka ikinä on ymmärtänyt tökkäyksen tarkoitusta. Ja silloin emme edes ole aloittaneet analysoimaan muinaisen super-poken perimmäistä tarkoitusta.
Kaiken kaikkiaan kirja onkin mukavan nostalgista luettavaa. Kuka muistaa vielä aikaa kun Facebookissa ei ollut lukuisa määrä salaisia postilaatikoita eikä erillistä appia, vaan postilaatikko toimi ”aivan normaalin sähköpostin tavoin”?
Saatatkin saada toisilta käyttäjiltä sähköpostia tyyliin ”Oletko sinä se Sari Virtanen, joka oli kanssani samalla luokalla Lapinlahden kansakoulussa?”
”Facebookin käyttäjällä on keskimäärin 120 ystävää. Luku on melko suuri, mutta se selittyy sillä että moni käyttäjä hyväksyy kavereikseen etäisempiäkin tuttuja.”
Kirjan kirjoittaja humblebraggaa tämän jälkeen saanensa kaveripyynnön havaijilaiselta naiselta.
On paljon mitä me täällä Kasper Diem -blogissa olimme unohtaneet niin kuin Hatching Eggs ja lampaan heittäminen. Ainoa mikä näistä näyttäisi selvinneen näihin päiviin on erilaiset testit.
Kirja muistuttaa vielä että ”hyvätahtoinen huumori onkin olennainen osa Facebookin käyttöä!”
Facebook-opas toteaa vielä loppupuolella että on olemassa muitakin verkkoyhteisöjä niinkuin ”amerikkalaisten suosima MySpace”. Tosin sen ”värikäs ja villi ilmapiiri kiehtoo tutkimusten mukaan enemmän työväenluokkaisia nuoria” päinvastoin kuin Facebook, jonka käyttäjissä on enemmän ”keski- ja yläluokkalaisten perheiden vesoja”. Joten kai ihan hyvä sitten että tuli valittua aikoinaan oikein.
Kaikkein söpöintä on kuitenkin lukea että Facebookilla oli vuonna 2009 ”soveliaisuussäännökset jotka kieltävät mm. rasististen ryhmien perustamisen.” Vau. Olisipa tämä Facebook vielä olemassa.
Loppuarvostelu: Facebook-opas on kaikenkaikkiaan mainio kävely alas muistojen bulevardia, mutta toisaalta epäilemme että se on ikinä ollut kovinkaan hyödyllinen kenellekään. Mutta hyvä silti että se on tullut tehtyä, koska muuten meillä ei olisi tänä päivänä näin hauskaa historiikkia Facebookin alkuvuosista.
Arvosana: 4/5
