Kasper Diem

Aloitat aamun lehdellä. Bussissa saatat selailla ilmaisjakelulehteä ja työpaikan tauolla räpläät kiiltäväpaperista aikakauslehteä. Jopa lääkärin vastaanotolla sinun edellytetään lukevan ryppyistä, neljä vuotta vanhaa naistenlehteä. Välillä tuntuu että suurin osa valveillaoloajastamme kuluu lehtien selailemiseen. Mutta milloin meistä oikein tuli riippuvaisia kuolleista puista?

Mediakäyttäytymisen asiantuntija Bo Hager tunnistaa ongelman.

”Lehtien luku on todellakin mennyt liian pitkälle yhteiskunnassamme. Pahinta on että varsinkin sanomalehden lukeminen saattaa muuttua ihmisen mielessä yhdeksi työtehtäväksi muiden joukossa. Kun tulet väsyneenä kotiin illalla, haluatko todellakin vielä kahlata läpi sata sivua kuolinilmoituksia ja jauhelihamainoksia joiden joukkoon on ehkä ripoteltu muutama kiinnostava uutinen? Kyllä sellainen nakertaa ihmistä.”

”Mutta pahinta on että nämä ihmiset vain huijaavat itseään. Heidän urakkansa ei ikinä lopu sillä seuraavana päivänä tulee taas uusi lehti.”

Myös keskittymiskyky saattaa usein painetun sanan lukijoilla olla heikompi kuin muilla. Miten usein ei olekin käynyt niin että menet kahvitauolle työkaverin kanssa vain huomataksesi että hän hajamielisesti selailee iltapäivälehteä samalla kun puhutte?

Bo Hager nyökkäilee tunnistavasti.

”Täytyy muistaa että päinvastoin kuin sosiaalisen median käyttäjillä perinteisen lehden lukijat ovat myös suuressa vaarassa syrjäytyä. Facebookin ja Twitterin käyttäjillä on edes teoreettinen mahdollisuus kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa, mutta lehden lukijana olet aina yksin. Miten monta vanhusta ei olekaan löytynyt kuolleena asunnoistaan sanomalehtipinojen keskeltä?”

Mikä sitten lääkkeeksi? Bo Hager ehdottaa printtipaastoa.

”Tiedän että tämä saattaa monelle vanhemmalle ihmisille kuulostaa vieraalta, mutta kannattaa kokeilla avoimin mielin. Siinä vapautuu yllättävän paljon aikaa kun lukee vain mielenkiintoiset muiden linkkaamat uutiset puhelimen ruudulta. Puhumattakaan siitä miten paljon vähemmän paperiroskaa siinä syntyy.

Saaresmaan Jukka kokeili printtipaastoa ja yllättyi.

”Vau. Olen niin paljon virkeämpi nykyään kun minun ei tarvitse herätä tuntia aikaisemmin lukemaan sanomalehteä. Sitäpaitsi ruokapöytäänkin mahtuu niin paljon paremmin kun en tuki sitä erilaisine osineen ja mainosliitteineen. Ja voin kommentoida uutisia verkossa ja käydä keskustelua muiden kanssa. Tämä paasto on todella muuttanut elämääni parempaan suuntaan. Kannustan kaikkia kokeilemaan, edes viikon.”

Suomen sanomalehtiseura taas pitää printtipaastoa täysin ”älyttömänä” keksintönä.

”No mutta entäs sitten kun on vuorossa koiranpennun sisäsiistiksi opettaminen, mitä sitten aiot laittaa siihen lattialle, iPadinko? Printtipaasto, pffft.”