Auringon lämmittäessä taas maatamme siilitkin alkavat pikkuhiljaa kömpimään esiin talviuniltaan. Vaikka moni pitääkin näiden sympaattisten piikkiveijareiden palaamista katukuvaan tervetulleena kevään merkkinä, ilmiöllä on myös haittapuolensa.
Kadunmies ja itsenimetty ”siilikriittinen kansalainen” Bo Hager on huolestunut varsinkin siilien järjestäytyneestä kerjäämisestä.
”Sama näytelmä toistuu joka kevät. Siilit kömpivät ihmisten ilmoille ja ei aikaakaan kun ovat jo ihmisten pihoissa kerjäämässä ruokaa. Sinisilmäiset suomalaiset tietenkin heltyvät, ja seuraavana päivänä siilejä on puutarhassa kaksinverroin. Suomalaiset – on aika herätä ja nähdä siilien toiminta sinä mitä se on, järjestäytyneenä rikollisistoimintana.”
Hager muistuttaa että siili ei suinkaan alunperin kuulu sinivalkoiseen luontoomme vaan on saapunut Suomeen maahamuuttajana, tosin jo sata vuotta sitten. Siilit eivät kuitenkaan edes tässä ajassa ole pystyneet sopeutumaan maahamme, vaan ilmestyvät avoimesti kerjäämään, varsinkin hyväosaisten kantasuomalaisten omakotitaloasukkaiden pihoihin.
”Monesti nämä siililiigat lähettävät ensin pienen söpön, niinsanotun ankkurisiilin kokeilemaan kepillä jäätä. Houkutus syöttää tätä ankkurisiiliä on tietenkin iso, varsinkin lapsilla, mutta se on fakta että kaikki sille annettu ruoka päätyy loppupeleissä rikollispomosiilin hoteisiin jolla rahoitetaan mm. kansainvälistä huumekauppaa. Se on nähty kerta toisensa jälkeen.”
Bo Hageria harmittaa että monet näkevät siilit vain pieninä ystävällisinä tuhisijoina vaikka ne todellisuudessa ovat säälimättömiä taparikollisia jokta osallistuvat päivittäin varkausiin ja pahoinpitelyihin. Hagerin resepti olisikin ensimmäisenä toimenpiteenä lopettaa siilien syöttäminen heti, ja pitkällä tähtäimellä ne olisi lähetettävä takaisin Ruotsiin mistä ovat tulleetkin.
”Jos näet siilin omassa pihassasi voit ihan ystävällisesti kehottaa sitä poistumaan. Ei tarvitse räyhätä, seisot vieressä vain niin kauan että lähtee. Pääasia että saadaan nämä piikikkäät muukalaiset liikekannalle. Ja tietenkin jos näet siilien leirin sen voi käydä yön pimeyden turvin tuhoamassa.”
”Kannattaa kysyä itseltään kestääkö kansantaloutemme tätä jatkuvaa siilien hyysäämistä, vai olisiko meillä parempaa käyttöä niillekin rahoille?”
Bo Hager ilmoittaa että tulee olemaan tyytyväinen vasta sitten kun viimeinenkin siili on saatu karkoitettua maastamme. Sen jälkeen vuorossa ovat tietenkin fasaanit jotka Hagerin mukaan tiedetään mm. ”jatkuvasti syyllistyvän ihmisten joukkoraiskauksiin.”