Maahanmuuttovirasto on viime aikoina ollut ristitulessa. Toisaalta pitäisi noudattaa Suomen hallituksen asettamaa tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, toisaalta tehdä humaaneja päätöksiä mitä tulee turvapaikan myöntämiseen. Henkilökunta on siis syystäkin ollut tiukoilla.
Yllätyksenä kaikille tulee kuitenkin nyt että maahanmuuttovirasto hakee tähän tilanteeseen ratkaisua vaihtamalla sisäisen kommunikointikielensä saksaksi.
Toimenpiteellä toivotaan ennenkaikkea saada enemmän päätöksiä aikaiseksi, koska Saksa on ”eksakti, kaunis ja tehokas kieli”. Mutta päätöksenteon uskotaan myös helpottuvan jos virkailijat eivät ymmärrä jokaista kirjoittamansa sanaa.
Yllättävää kyllä tämä metodi tuntuisi toimivan. Nimettömänä kommentoiva viraston virkailija piti ensin saksan käyttöä sisäisenä kielenä ”outona”, mutta sanoo nyttemmin jo tottuneensa.
”Se on aika lustig miten saksankieli tahtoo myös nykyään hiipiä arkikieleen kahvitauon aikana. Äkkiä tähän tottuu. Ja kun ei raporteissaan ihan ymmärrä kaikkia nyansseja, niin karkoituspäätösten tekeminen on niin paljon enemmän schnell.”
Virasto on myös väliaikaisesti luopunut sähköisestä käsittelymenetelmästään, koska tilanteessa jossa käsiteltävää on paljon, saksankielinen kumileimasin jossa lukee ”Ausländer raus” on paljon nopeampi.
Mutta miten on mahdollista että niin moni turvapaikanhakija Irakista ja Afganistanista saa kielteisen päätöksen, vaikkei näitä maita tosiasiallisesti voi pitää turvallisina?
Nimettömänä vieläkin pysyvä virkailija välttelee katsekontaktia.
”Meidän tehtävämme täällä maahanmuuttovirastossa on tehdä käännytyspäätöksiä. Emme voida käyttää harkintavaltaa asiassa.”
Mutta hetkinen. Juuri hakemusten käsittelijäthän sitä harkintavaltaa käyttävät?
Virkailija miettii hetken.
”Was sagen Sie? Ich verstehe nichts.”
