Kuukauden kirje on tällä kertaa paksu ja lupaavan näköinen lähetys. Me täällä Kasper Diem -blogissa kiitämme varsinkin kustomisoituja ”no fear”-nollia postinumerossa.
Sisältö lunastaa odotukset, koska paketti sisältää kolme Lörsson-yhtyeen viimeaikaista vinyylijulkaisua. Bändi ei ole meille entuudestaan tuttu, mutta graafisen suunnittelun ystävinä kiitämme julkaisujen ulkoasua. Askartelun tuoksu leijuu ilmassa. Tuntuu että jokaista näistä levyistä on kosketeltu todella paljon ennen postitusta.
Kiitämme myös että Tipuraa-seiska on painettu oranssille, läpinäkyvälle flexi discille. Siitä onkin aikaa kun olemme nähneet mitään julkaistavan tälle formaatille.
Graafisen suunnittelun palkinnon vie kuitenkin tällä kertaa ilmeisesti vain Lörsson-niminen seiska, joka on askarreltu kierrätettyjen Bogart Co. -kansien väliin. Jollain tasolla tämä on tietenkin vähän sääli, koska me pidämme All the Best Girls -kappaleesta. Mutta toisaalta kansi on laminoitu, joten sekin pitää ottaa huomioon.
Millaista Lörssonin musiikki sitten on? Ei liian radioystävällistä. Ensinnäkin kaikki levyt kuulostavat siltä että ne ovat äänitetty monen sadan metrin päässä soittajista. Hi-fiä on siis turha odottaa. Yksittäisten kappaleiden rakenteet eivät myöskään aina ole niitä kaikkein perinteisimpiä. Paljon surinaa. Joku hakkaa laiskasti rumpuja. Sitten rumpuja hakataankin nopeasti ja joku sanoo jotain lähellä mikrofonia. Sen jälkeen maailman halvimman Casio-syntetisaattorin demo-kappale pärähtää soimaan.
Toisin sanoen epäilemme ettei Lörssonia välttämättä tulla näkemään ihan heti myydyimpien levyjen listalla, mutta se tuskin on tarkoituskaan. Pelkästään vinyyliformaatti kun taitaa rajata pois kaikkein innokkaimmat ostajat.
Mutta musiikkia voi tehdä muistakin lähtökohdista – niin kuin esimerkiksi palavasta halusta laminoida Bogart Co.n kannet. Ja se on meille täällä Kasper Diem -blogissa ihan tarpeeksi hyvä syy. 10+.
Haluatko sinä lähettää postia Kasper Diem -blogiin? Tee se silloin osoitteeseen Castreninkatu 8, 00530 Helsinki.