Joskus me täällä Kasper Diem -blogissa lähdemme yllättäen minilomalle Barcelonaan. Siellä kevät on jo pitkällä. Palmut kukkivat ja papukaijat huutavat puissa. Lämpimät Seat-merkkiset henkilöautot sinkoilevat sinne tänne ja kypsät appelsiinit (naranja) mätkähtelevät puista.
Kaduilla eloisat espanjalaisrouvat pysäyttelevät autoja Tiananmenin aukio -tyyliin sillä aikaa kun eksymme tahallamme tämän ikivanhan kaupungin kapeilla kujilla. Taas tippuu appelsiini (naranja) puusta. Vähemmästäkin herahtaa vesi kielelle. Onneksi Katalonia on ruokakulttuurin kehto!
Barcelonan piazzoilla ja kauppahalleissa voikin viettää tuntikausia pelkästään puristellen kypsiä avakadoja ja kiroillen (caramba). Välimerellinen ruokavalio kun on jotain aivan muuta kun tylsät kotimaiset kalat, marjat ja Candy King -irtomakeiset. Tosin emme löytäneet mistään niitä hyviä kotimaisia tomaatteja, joten jouduimme tyytymään espanjalaisiin.
Ja sitten syömään. Aah, espanjalaisia tapaksia – muy delicioso! (tosi hyvvää)
Tiedoksi: Espanjalainen (viva espana) ei ikinä vetäisi tiskipöydän ääressä seisten kohmeista mikrolasangea haarukalla suoraan paketista, vaan täällä nautiskellaan monien ruokalajien kokonaisuuksia. Me söimme pääruoaksi katalonialaista vesi-munakeittoa (sopa de huevo en agua) joka on perinteinen katolilainen pääsiäisajan herkku.
Kaiken kruunasi jälkiruoaksi (postre) tuotu puolikas kana (pollo). Sen kanssa tarjoilitiin puolikas katalonialainen peruna ja temperamenttisesti lilluvaa rasvaa valkoisella (blanco) lautasella.
Barcelona – parempaa ruokaa kuin Rossossa eikä tarvinnut edes näyttää S-etukorttia. Vaikka luoja tietää että yritimme.