Keneltäkään ei varmasti ole jäänyt huomaamatta että maailma tuntuisi tällä hetkellä hukkuvan muoviin. Tyynellämerellä kelluva valtava jätelautta ei näytä pienentymisen merkkejä, ja päivittäin saamme lukea juttuja siitä miten kaukaisetkin paraatisirannat ovat tänä päivänä täynnä ihmisten tuottamaa muoviroskaa.
Myös Suomessa ollaan nyt herätty tähän ongelmaan. Ja siksi koululaitos haluaakin tulevana lukuvuonna etsiä vaihtoehtoisia keinoja jolla muovin määrää saataisiin vähennettyä opetuksessa.
Suomen koululaitoksessahan on vuosikymmenet ollut vallalla tapa jossa periaatteessa kierrätettävät kirjat päällystetään jostain syystä tiukasti muovilla, joka vielä liimataan kanteen kiinni niin ettei sitä saa kirjan elinkaaren lopussa edes irti siitä. Tätä tapaa ei tähän päivään mennessä kukaan ole kyseenalaistanut.
Paitsi nyt.
Muutamassa pilottikoulussa kokeillaankin tänä lukuvuonna ympäristölle haitallisen muovin korvaamista kotimaisilla turkiksilla.
Varsinkin turkistarhaaja Saaresmaan Jukka on kokeilusta innoissaan.
”Tämä on varsin edistyksellistä ajattelua Suomen koululaitokselta. Ajatella että olemme käyttäneet öljypohjaisia, ulkomailta peräisin olevia raaka-aineita kaikki nämä vuodet, vaikka samaan aikaan olisi kokoajan ollut saatavilla kotimainenkin vaihtoehto.”
Turkistarhaaja Saaresmaa lähestyy päällystämistä ennenkaikkiea käytännöllisestä kulmasta.
”Talvella turkis on paljon miellyttävämpi pienten lasten sormille kuin kylmä ja nihkeä muovi. Vai silittelisitkö itse mieluummin kissaa vai Lidlin muovipussia?”
Saaresmaa näkisi itse asiassa että koko kirjojenpäällystysprosessista voisi tehdä paljon mielenkiintoisemman kun nykyään.
”Jos [kirjojen päällystämisestä] haluaisi tehdä aidosti pedagogisen prosessin, niin minusta luokkahuoneeseen voitaisiin jopa päästää elävä naali, jonka oppilaat saisivat sitten ottaa kiinni ja lopettaa. Siinä nylkiessä ja tuoreella nahalla kirjaa päällystäessä oppisi hienosti elämän kiertokulusta.”
Saaresmaa haluaa lopuksi myös muistuttaa että muovi öljypohjaisena on ehtyvä luonnonvara.
”Öljy loppuu aikoinaan, mutta sinikettuja sen sijaan ovat Suomen tarhat pullollaan. Ja vähentyneen turkiskysynnän myötä olisi todella hienoa jos niille voitaisiin tällä tavalla keksiä uusia käyttötarkoituksia.”
