Vai en ole minä Suomen halvin bensiinilitra?
Ensinnäkin, en ole ikinä väittänyt moista.
Se oli median rakentama valheellinen uutinen.
Toisekseen, miksi olisin halvin? En nimittäin ole mitään tusinabensiiniä.
Anna kun kysyn sinulta näin: tiedätkö sinä mistä nykyinen bensiinisi on kotoisin? Et varmaankaan. Eikö sen pitäisi huolestuttaa sinua?
Minä taas olen lähituotettua, käsinpumpattua artesaanibensiiniä joka on jalostettu kantakaupungin pienessä kivijalkatislaamossa.
Sellaista laatua ei voi myydä polkuhintaan!
Sinusta olen kallis? Tavallisen bensiinin bentseenipitoisuus on viisi prosenttia. Minun on helposti kymmenen. Olen nimittäin sitä hyvää, vanhan ajan bensiinia. Sen kertoo jo älytön lyijypitoisuuteni.
No miksi maksaisit ekstraa, kysyt. No minäpä kerron. Tavallisen bensiinin oktaaniluku on tänä päivänä 95 tai korkeampi. Minä taas olen sitä hyvää entisaikojen 76-oktaanista bensiiniä. Jotta voisit autoilla kodikkaan nakutuksen säestämänä.
Katsos asia on niin että laadusta täytyy aina maksaa. Jos haluat sitä tavallista lutkabensiiniä herra tai rouva on hyvä vaan ja menee sinne perusbensikselle.
Minä taas olen uniikkia erikoisbensiiniä autoilijalle jolle tavanomainen ei vaan riitä. En halvin, mutta paras.
Ja aion jatkossakin olla siitä ylpeä.