Kirjoittanut seniorikansalainen
Muistatko viime kerralla kun kävit lähikaupassa etkä päässyt käytävällä ohi kun jollain sedällä oli siinä kärry poikittain? Se olin minä, ja olen pirun tyytyväinen esteeseeni.
Entäs se kun se ukko edessäsi kassalla ei meinannut lopettaa niiden kolikoiden laskemista joita se kalasteli pienestä, vehkeen hajuisesta nahkakukkarostaan? Se oli myöskin minä – ja se oli kaunista, harkittua toimintaa.
Mutta siihen pystyy vain kokenut eläkeläisjumittaja, ei kuka tahansa.
Sinun täytyy näet ymmärtää että tämä seniorisekoilijan rooli on niin paljon enemmän kuin vain köpöttelyä kaupan käytävällä tukkimistarkoituksella silloin tällöin – se on elämäntapa.
Satunnainen samoilu lähikaupassa on nimittäin helppoa, muttei kovin uskottavaa. Kunnon tukkeena oleminen sen sijaan vaatii aitoa intohimoa ja sitoutumista.
Ensinnäkin rekvisiitta. Kärryissä kannattaa aina pitää puoli kiloa reilusti suolattua voita, tattarijauhoja ja kuiva pullapitko. Sinulla ei tietenkään ole mitään aikeita ostaa niitä, mutta niin kauan kun ne ovat kärryissä kukaan ei voi epäillä sinua tyhjäntoimittamisesta.
Uskottavuus ennen kaikkea!
Kannattaa miettiä myös ulosantia. Ketäänhän ei oikeasti kiinnostaa kuulla niistä ajoista kun makkarapaketti maksoi markan, mutta sinun täytyy kertoa siitä niin monta kertaa että itsekin alat pitää sitä mielenkiintoisena. Ja tietenkin niin monelle ihmiselle kuin mahdollista, halusivat sitä tai ei. Numeroissa on voimaa!
Tämä kaikki on katsos tarkkaan harkittua eläkeläismaleksijan brändinrakentamista. Ja sinäkin voit oppia sen.
Tiesithän että jos asetat pienen palan näkkileipää järkevän, kotimaisen jalkineesi alle ja lataat koko painosi siihen siitä syntyvä rusahdus kuulostaa erehdyttävästi samalta kuin lonkkasi murtuisi? LOL. Et usko mikä eeppinen hämminki siitä syntyy kun kaupan henkilökunta rupeaa siinä sitten soittelemaan ambulanssia paikalle.
Ha ha!
No, vinkkejä on tietenkin ties kuinka paljon, ja voisin puhua niistä vaikka loppupäivän. Mutta ei tässä lähikaupassa sentään ihan koko päivää viitsi heilua.
Johan tässä on nimittäin tullut aika siirtyä metron rullaportaisiin seisomaan väärälle puolelle ettei kukaan pääse ohi.
Ensi viikolla Kasper Diem -blogissa nuoren miehen kertomus siitä miten kuunnella keskittyneesti musiikkia kuulokkeilla samalla kun seilaa maastopyörällä huolettomasti liikenteen keskellä.