Minulla on ollut sähköpostiosoite vuodesta 1994. Se on melkein kaksikymmentä vuotta. Tänä aikana olen kirjoittanut lukemattomia, kirjaimellisesti satoja sähköpostiviesteä. Eikä siinä kaikki: muutama vuosi myöhemmin sain vielä puhelimen jolla pystyi lähettämään ”tekstiviestejä”, ja kyllähän siinä arvasi miten siinä kävi: ei liene liiottelua väittää että olen lähettänyt vuosien mittaan lähes yhtä monta tekstiviestiä kun olen lähettänyt sähköpostia. Voisin siis sanoa olevani ”sinut” sähköisen viestinnän kanssa.
Paitsi yhteen asiaan en kuitenkaan ole koskenut kaikkien näiden vuosien aikana.
Hymiöön.
Nyt täytyy kuitenkin ymmärtää että tähän on syy. Olen kokenut olevani hymiön yläpuolella. Se on muka köyhdyttänyt kieltä, ja olen perustellut kieltoni sillä että jos en ilman hymiötä pysty ilmaisemaan tekstissäni nyansseja asia saa minun puolestani olla.
”Mutta Kasper” sinä lukijana kysyt nyt. ”Eikö hymiötön kommunikaatio ole ikinä tuottanut ongelmia sinulle, saatika sitten suoranaisia väärinymmärryksiä?”
Totta munassa on. Mutta se taas on tuntunut pelkästään kiehtovalta.”Taas meili siltä sekoboltsilta joka ei käytä hymiöitä. Emme ymmärrä mitä se tahtoo sanoa hymiöttömillä lauseillaan. Me emme vain ymmärrä.” Kyllä. Olin varma että hymiöttömyys teki minusta kiehtovamman ihmisen.
Mutta sitten jotain tapahtui. Syytän oikeastaan puhelimesta löytyviä pieniä emoji-symboleita. Vanhempi sukupolvi ei ehkä tunne näitä pikku paskiaisia, mutta kyseessä ovat tekstiviestien perään lisättävät pienet kuvat – eräänlaisia mini-hieroglyfejä. Ja nehän eivät tietenkään köyhdytä kieltä. Päinvastoin, emojin avulla jokaisesta tekstiviestistä tulee railakas juhla. Mutta emojit ovat samaan aikaan myös salakavalasti avannut oven päässäni hymiöille.
Ja miksi ei? Olen kyllä kaikkin nämä vuodet salaa kaivannut jotain joka kertoisi muille että ”tässä sitä ollaan railaakkaalla vitsailutuulella ja haluan osoittaa sen selkeästi tällä merkkiyhdistelmällä”.
Ja nyt kun olen vihdoinkin antanut itselleni oikeuden käyttää hymiötä on sanomatta selvää että se tulee jäämään pois ilmaisurekisteristäni.
Koska kuka nyt jaksaa käyttää jotain niin latteaa merkkiyhdistelmää kun hymiötä kaikkien näiden vuosien jälkeen :)