Category Archives: Yleinen

Teksti aiheesta ”kuvituksen tulevaisuus” jota ei ikinä julkaistu

Minua pyydettiin alkuvuodesta kirjoittamaan teksti Mikkelin kuvitustriennalen katalogiin teemasta ”kuvituksen tulevaisuus”. Kirjoitin asiasta mikä puhuttaa kuvittajia ylivoimaisesti eniten tällä hetkellä – mediatalojen avustajasopimuksista. Tuntuu nimittäin ettei kuvittajat ole muusta puhuneetkaan pariin viime vuoteen.

Saatuaan tekstin Mikkelin taidemuseo kuitenkin ilmoitti ettei se aio julkaista tekstiä. On kuulemma ”käsittelytavaltaan liian raju”. En ole itse nähnyt painettua katalogia, mutta toivottavasti korvaava kirjoitus käsittelee vähintään yhtä tärkeää aihetta. Ja tietenkin että avustajasopimusongelma ratkeaa itsestään.

Mutta koska teksti on kuitenkin yhä ajankohtainen, miksen julkaisisi sitä tässä – ties jos vaikka joku kuvituksesta kiinnostunut vaikka seuraisi tätä blogia?

———————————————————————————————

Lehtiämme avustavien kuvittajien kannattaisi pitää pikkaisen pienempää ääntä
Kirjoittanut Suomen mediatalot

Me mediatalot olemme kyllä mainioita. Julkaisemme rapsakoita, mielenkiintoisia lehtiä joita kukaan ei voi olla lukematta. Moni on vuosien varrella yrittänyt, mutta vielä kukaan ei ole pystynyt pitämään näppejään erossa niistä. Niin on hyvää juttua niissä. Punaposkisia, kotimaisia artikkeleita mielenkiintoisista ilmiöistä ja ihmisistä. Uutisia juuri oikealla tavalla kerrottuna. Oikein iho menee kananlihalle kun miettii miten mainioita me olemmekin.

Tämä on tietenkin vuosien mittaan tuonut meille mediataloille tiettyä painoarvoa ja vakavaraisuutta. Vai luuletko että Saariselkä olisi sen näköinen kun se on tänään ilman meitä mediataloja? Ei, kyllä se me olimme jotka rakennutimme ne edustuskäyttöön varatut honkamökit sinne 70-luvulla. Hyvin on mennyt viime vuosikymmeninä!

Ja kyllähän me osaltamme tietenkin myös olemme antaneet takaisin yhteiskunnalle. Vuosien mittaan on näet tullut palkattua paljonkin väkeä. Okei, muutama on nyt ihan viime vuosina taas saanut lähteä, mutta kaikenkaikkiaan meidän työllistävä vaikutuksemme on ollut – ja on yhä – mittava tässä lukemista rakastavassa maassamme.

Se ei ainakaan ole ollut pieni!

No, kaikki lehteämme tekevät ihmiset eivät tietenkään ole voineet olla palkkalistoillamme. Sehän olisi hulluutta. Niinkuin nyt vaikka lehtiämme avustavat kuvittajat. Ei meillä kuitenkaan loppujen lopuksi niin paljon kuvitetettavia juttuja ole että meillä voisi olla kokopäiväisiä piirrustelijoita palkkalistoilla. Ha ha. Johan siihen ihmiset kyllästyisivätkin jos sama tuhertelija kuvittaisi kaikki lehden jutut.

Joten siksi lehtemme työllistävät myös freelancereitä. Freelancerit ovat itse asiassa tosi käteviä! Ne tulevat lakki kourassa pyytämään töitä, ja ovat aina niin hellyttävän kiitollisia jos niille antaa jonkun pikku tehtävän. Freelancerit ovat niinkuin pörröisiä, läähättäviä koiria! Ja kun nille tosiaan antaa jotain pikku puuhaa niiden silmät loistavat niin kivasti, ja sitten ne ovat meille tosi kiitollisia. LOL. On ne kyllä niin mainioita, ne freelancerit.

Tiesitkö muuten että toinen sana ”freelancerille” on ”häviäjä”? Ja latinaksi freelancerhan tarkoittaa ”henkilöä joka ei pysty työllistymään normaalisti”?

No, ollaan kuitenkin oltu näille kuvittaja-freelancereille ihan reiluja. Homma on lyhykäisyydessään mennyt näin: ne ovat töhertäneet jotain meille, ja me olemme maksaneet siitä. Ja sitten jos on yllättäen ollut niin hyvä kuva että sitä pystyy käyttämään uudestaan, ollaan maksettu puolet alkuperäisestä hinnasta. Näin olemme iät ja ajat tehty – varmaankin vanhasta tottumuksesta – ja ei olla edes itse kyseenalaistettu että siinä olisi ollut jotain vinoutunutta.

Mutta katsos nyt meille on tullut uusi idea! Sellainen ettei maksetakaan kuvittajalle kuin kertaluontoisesti, vaikka kuva julkasitaistiin monta kerta. Homman nimi on ”kaikki oikeudet meille”. Tämä on oikeastaan aika hyvä systeemi.  Maksetaan kuvittajalle korvaus niin kuin ennenkin, mutta sitten sen kuvan kaikki oikeudet on oikeasti meidän – ei vain jotkut ”kertajulkaisuoikeudet”. Vai mitä? Ajateltiin että tyhmää maksaa monta kertaa jostain tuherruksesta jos se julkaistaan uudestaan, kun kerran yhtä hyvin voidaan vain ilmoittaa että ei tehdä niin. Eikö vain?

Oikeastaan se oli Erkka jonka tämän keksi siellä Saariselän mökkireissulla. Oli kehittänyt kansakoulussa aikoinaan sellaisen tekniikan että nössöltä otetaan pipo päästä, mutta sen sijaan että antaisi sen vähän ajan kuluttua takaisin niin ilmoittaa vaan ettei annakaan. Se Erkka on kyllä ollut visionääri jo pienestä pitäen! Me silloin siellä pimeässä saunanlauteilla nyökyteltiin kovasti ja mietittiin että miksi me ei oltu keksitty tätä aikaisemmin, ja sitten me taputettiin hyväksyvästi Erkkaa selkään ja vähän takapuolelle ja ehkä ihan vähän taputeltiin sen penistä kanssa. Piponhan voi hitto tosiaan pitää itsellään – haudata lumeen ja sitten keväällä hakea pois!

Katsos kun tässä on se hyvä puoli että sitten kun näitä pipoja/kuvituksia on tarpeeksi niin niitä voi ruveta myymään omiin nimiin. Siis, kun nehän ovat nyt meidän. Emme me sitä vielä tietenkään haluta hirveästi mainostaa, mutta tällaista olisi tiedossa. Katsos tällä tavalla ne tuherrukset maksavat itsensä parhaimmassa tapauksessa aika nopeastikin takaisin. Heitä kuule vähän enemmän löylyä. Aaah. Koske taas penistäni.

Sitten olemme myös ajatelleet että kun meillä on aika paljon näitä lehtiä, niin voitaisiin julkaista näitä kuvituksia tosi monessa eri ”tuutissa”. Se katsokaas kun nyt on pelkästään järkevää ja pitää kulurakenteenkin kurissa. Ennen vanhaan se ei olisi ollut ihan niin järkevää kun uudelleenjulkaisusta olisi pitäny maksaa aina erikseen sille kuvittajalle, mutta nyt kun me ilmoitimme että me omistamme kaikki oikeudet, niin mitä yksittäinen kuvittaja sen jälkeen muka aikoo tehdä? Lyödä meitä pikku kynällänsä?

No kuvittajat tietenkin rupesivat samantien itkemään tähän että ”ei ole reilua”.

No morjens. Meitä mediataloja ärsyttää oikeasti ihan sikana tuollainen parkuminen. Itse asiassa tuollaisen mussuttamisen jälkeen ei tee mieli maksaa avustajille yhtään hitto mitään. Sen sijaan kuvittajia pitäisi itse asiassa rangaista niskuroinnista. Puoli vuotta työkarenssia tuollaisesta! Saisivat olla iloisia että ylipäätänsä tarjoamme niille töitä. Koska kyllähän kuvittaja voi parkua niin paljon kun haluaa, mutta fakta on nyt vaan se että maailma tänä päivänä on sen näköinen että me kerromme miten homma menee, ja sitten sopeudetaan siihen.

Vai väistääkö rekka muka liikenteessä henkilöautoa? Tuskin.

Kuvittaja. Kuuntele nyt tarkkaan.

Nykyään me mediatalot hankimme kuvituksemme alihankintana sidosryhmiltämme, ja nämä hankinnat kilpailutamme luonnollisesti niin kuin minkä tahansa firman menoerän.

Ymmärsitkö mitään? Et. Mutta kuulosti aika fiiniltä, eikö? Lukemalla management-oppaita sinäkin voisit jonain päivänä oppia puhumaan niin kuin me, niin olisit edes hieman enemmän kartalla. Siitä voisi olla oikeasti sinulle hyötyä. Kyllä, ajattelet varmasti olevasi suurikin taiteilija, mutta oikeassa aikuisten maailmassa se on niin että sinä olet alihankkija etkä mitään muuta, ja siksi sinun kannattaa opetella bisneksen aakkoset ennenkuin taaperrat toimitukseemme.

On oikeastaan aika huvittavaa miten helppo meidän on pistää pikku pääsi pyörälle lakiteknisellä puheellamme. Nimi tuohon ja tohon. BOOM. Nyt omistamme kaikki nykyiset, tulevat ja menneisyydessä ikinä tekemät pikku tuherruksesi.

Mutta miksi me kerromme kaiken tämän? Paperilla tietenkin siksi että haluamme että toimintamme on täysin läpinäkyvää. Voi myös olla että olemme katsoneet liikaa James Bond -elokuvia missä Bondin vastustajilla on tapana tehdä näin.

Mutta käytännössä me kerromme tämän osoittaaksemme että olemme aina askeleen edelläsi. Kai olet huomannut että näistä uusista sopimuksista joita ”tarjoamme” kuvittajille ei pahemmin kirjoitella lehdissä? Se ei ole sattumaa.

Voi harmi. Tämä sopimusasisa ei sitten tälläkään viikolla ylittänyt uutiskynnystä!

Joten kuvittaja: lopeta se mussuttaminen ja allekirjoita jo tänään uusi sopimuksesi.

Olisit hitto iloinen että sinulla on töitä ylipäänsä.

Terveisin
Suomen mediatalot

Tagged

Kainuu on Suomen huonoin maakunta

Kainuu2

Kuvittele tilanne missä sataa kaatamalla ja olet ruuhka-aikaan astumassa raitiovaunuun, mutta jostain syystä keskiovet ei aukeakaan? Pienten lasten vanhemmat ovat tietysti hädissään, mutta yhteistuumin ja vaivalla muut matkustajat saavat kuitenkin yhdessä nostettua märät rattaat toisesta ovesta sisään ja rappusia ylös vaunuun. Ajattelet tietenkin että, no, kaikki laitteet menevät joskus epäkuntoon – mutta sitten selviääkin ettei mitään teknistä vikaa ole, vaan kaikki on Kainuun syytä?

Sillä syy miksi ovet ovat lukossa on siksi että keskellä vaunua istuu joku dude iPadin kanssa jonka hän on kytkenyt raitiovaunun kaiuttimiin, ja nyt tämä dude laittaa raitiovaunun kaiuttumista soimaan slaavilaista rämisevää musiikkia.

Ongelmaksi nousee saman tien se että tämä on vanha vaunu. Ja liian kovalla soitettu slaavilainen musiikki särisee pahoin kun sitä soittaa vanhojen kaiuttimien läpi. Ne kun ovat lähinnä suunniteltu kuljettajan kuulutuksille.

Mutta nyt vasta alkaa kiusallinen osuus. Sillä raitiovaunun matkassa on nimittäin myös ryhmä jota parhaiten voi kuvailla termillä ”kansanopiston performanssiryhmäläiset” jotka susinaamiot kasvoillaan kävelevät ympäri vaunua nuuskimassa ja rapsuttamassa ihmisiä. Ja tässä vaiheessa selviää että koko tempaus itseasiassa mainostaa Kainuun maakuntaa. Ja sinun tekee tietenkin vain mieli kuolla myötähäpeästä, mutta koska Kainuussa ei tunneta häpeän konseptia performanssi ei lopu ikinä.

Ja ymmärrät että tämä susi-idea on vaikuttanut hyvältä idealta viimeviikkoisessa palaverissa kotipuolessa; miten susinaamiot muka yhdistyvät hesalaisten aivoissa susirajaan, ja miten tämä pläjäys nyt muokkaa mielikuvia koko Kainuun maakunnasta ja miten ”järkevää populaa” siellä loppujen lopuksi asuu.

Mutta samalla sinä ja minä tiedämme ettei Kainuussa enää ole susia, koska jossain vaiheessa yksi näistä eläimistä on raadellut kainuulaisen mäyräkoiran jonka jälkeen kaikki sudet lahdattiin verenhimoisesti. Mutta sillä ei tietenkään loppujen lopuksi ole merkitystä koska sudet eivät muutenkaan enää tuntisi vanhoja metsästysmaitaan sen jälkeen kun ne raivattiin Kainuun Prisman tieltä.

Ja kun katsot miten susiperformanssin tuottajalta näyttävä ihminen myhäilee ipad-duden vieressä omin käsin kaappaamassaan terroriraitiovaunussa tajuat jotain olennaista tästä itäisestä maakunnastamme.

Et ole ikinä vihannut Kainuuta enemmän kuin sillä hetkellä.

Tagged , ,

Esittelyssä ihmeellinen kahvileipä – tässäkö uusi avokadopasta?

Moni ei ehkä tiedä tätä, mutta me täällä Kasper Diem -blogissa olemme kovan luokan foodieita ja ruokainnovaattoreita.  Voimme kuitenkin kertoa että koekeittiössämme on käynyt aikamoinen kuhina viime aikoina kun olemme kehitelleet uusia reseptejä.

BakeNShake

Tällä viikolla olemmekin innovoineet jotain mikä äkkiseltään tuntuisi mielenvikaisen ihmisen keksinnöltä, mutta joka on tarkemmin ajatellen nerokasta. Puhumme tietenkin kahvin ja leivän yllättävästä yhdistelmästä – ruokainnovaatiosta jota kutsumme tietenkin ”kahvileiväksi”.

Ainekset

Onkin erikoista ettei kukaan ole aikaisemmin keksinyt yhdistää näitä rehtejä sinivalkoisia peruselintarvikkeita – muodostavathan ne kotimaisesta ruokaympyrästä kaksi kolmasosaa? Mutta onhan se toisaalta totta että tarvitaan aivan erityistä luovuutta tämän tyyppisten reseptien luomiseen.

Wink

Ennen kun aloitamme meidän on tosin pakko kysyä itseltämme se tärkein kysymys – käyttääkö Kasper Diem -koekeittiö valmista leipäjauhoseosta kahvileivän valmistuksessa? No todellakin käyttää. Joku raja siinä innovoinnissakin pitää olla.

Kaffe

No, hyväksyttyämme tämän oikotien kahvileivän valmistaminen onkin helpompaa kuin uskoisi. Sekoitettuasi kahvin ja öljyn leipä onkin melkein valmis.

Mjol5

Huom – älä kuitenkaan unohda lisätä valmista leipäjauhoseosta! Vaikein osuus tässä on pussin avaaminen, mutta käyttämällä saksia tämäkin sujuu leikiten.

Deg2

Aijaij. Jos tämä iso kahvin- ja hiivantuoksuinen klöntti ei saa vettä herahtamaan kielelle, niin mikä sitten?

InDaOven

Niin herkulliselta kuin taikina näyttääkin, leipä on kuitenkin syytä paistaa uunissa kauniin pronssinväriseksi. Kahvileipämme on vielä tässä vaiheessa vaaleampaa kuin oletimme, mutta eiköhän tämä asia voisi korjautua kahvin tummemmalla paahdolla. Tai ämpärillisellä värijauhetta. Valmiissa leipäsetissä nyt kun sattui olemaan tämän värisiä jauhoja.

Delicious

Sillä aika kun leipä paistuu onkin hyvä vaikka ottaa kahdenkymmenenviiden minuutin nokkaunet, jonka jälkeen voit herätä äreänä kahvileivän tuoksuun. Kahvi yhdistettynä leipään kun luo tehokkaasti aamiaisen illuusion.

Uunista

Mmm–mmm. Tältä siis tuoksuu kun kahvi ja leipä paiskaavat reilusta kättä. Jos olet tehnyt kaiken oikein tässä vaiheessa koko huushollin pitäisikin tuoksua supermarketin paistopisteelle yhdistettynä kahvilaan.

LeikattuLeipaB

Kun vielä lisäät leivän päälle voita niin yhdessä haukussa tätä ihmeleipää on käytännössä koko ruokaympyrän ainekset. Pois lukien ehkä kasvikset. Ja marjat. Kala- ja lihatuotteistakaan ei ole tietoa. Mutta jos vielä ignoroi hedelmäpuolen ateria on kutakuinkin tasapainoinen.

KahvileipaValmisB

Kahvileipä – todella äkäisiä, nopeita hiilihydraatteja yhdistettynä suoraselkäiseen suodatinkahviin – tämä on kuulkaas sitä todellista superfoodia!

Kasperin kahvileipä
1 paketti valmista leipäseosta
3,5 dl Juhla Mokka kahvia
0,5 dl öljyä

Sekoita ainekset, paista 25 minuuttia, nauti.

Lue myös sarjassa aiemmin ilmestynyt ”Näin keität kevätkahvit nerokkaalla aurinkokeitimellä”.
Kasper Diem -blogin koekeittiötä sponsoroi Juhla Mokka.

Tagged , , ,