Kasper Strömman

Joskus tavalliset sanat eivät vain riitää. Silloin kaikkein tehokkainta on käyttää suomen kielen kauneinta sanaa – huhhuh.

Sanasta liikkuu kaksi eri kirjoitusasua, ”huhhuh” ja ”huh huh”, mutta kerrankin kielitoimistolla ei taida olla mitään suositusta siitä kumpaa kuuluisi virallisesti käyttää. Huhhuh kun on liian väkevä ilmaisu jotta sitä voisi pakottaa oikeuskirjoituksen muottiin.

Huhhuh onkin väkevyydessään melkein voimasana. Kun muu ei riitä, voi aina nojata taaksepäin tuolissaan ja todeta että ”huhhuh nimittäin”.

Käyttivätkö jo antiikin kreikkalaiset ilmaisua? Luultavasti ei koska heillä oli varmasti filosofisempia mietteitä. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö ilmaisu olisi universaalisti käyttökelpoinen tilanteessa kuin tilanteessa. Siinä mielessä ilmaisun pitäisi olla kansallinen ylpeydenaihe samalla tavalla kuin ilmainen kouluruoka ja sata eri nimitystä loskalle.

Oletko itse vielä tokaissut ”huhhuh” tänään? Kannattaa sanoa se ääneen. Tuntuuhan se pirun hyvältä. Sen lisäksi että se on modernin kielemme kulmakiviä josta ei puhuta tarpeeksi.

Huhhuh nimittäin.