– Arvaa mitä vuoden vauva? Minusta tuntuu että sinä kaipaat aktivointia.
– Ai miten niin? Hei, katso itseäsi ja puhu vasta sen jälkeen.
– Ha ha, hyvin hauskaa. Olen joka tapauksessa hommannut sinulle tällaisen joka vauvan unelmahässäkän.
– Ookoo. Paitsi mikä toi niinkuin edes on? Vähän turhaan abstrakti minun makuuni.
– Ööh, no tästä roikkuu jotain tällaisia kiekkoja joihin et pysty koskemaan koska olet vauva. Ja sitten sinä makaat tuntikaupalla tämän laitteen alla sillä aikaa kun minä katson tietokoneelta jonkun sarjan koko tuotantokauden.
– Just. Tarvitsisin kyllä pikkaisen enemmän stimulaatiota. Mielikuvitus ei oikein laukkaa tämän alla, jos sanotaan näin.
– No voisitko kuvitella että kolmen puukiekon sijaan tässä onkin sininen sämpylänpuolikas jonka päällä on hiiltynyt pihvi ja paksu juustoviipale?
– Voisin. Lol.
– No joo, mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Eihän tämä sinänsä mikään niin kovin funktionaalinen laite ole. Mutta mitäs jos sitten vaan valjastettaisiin se hyötykäyttöön?
– Hei, älä nyt. Ties vaikka mielikuvitukseni olisi just lähtenyt lentoon.
– No niin, nyt katsot siinä kun pyykit kuivuu. Se kehittää ajatteluasi.
– Ooo? Joo, olet oikeassa, heti rupesin miettimään omistatko muutakin kuin urheilusukkia?
– No okei, ehkä olet oikeassa siinä ettet todellakaan tarvitse lisää aktivointia. Työnnetään sitten se laite suosiolla kaapin perukoille.
