Kasper Diem

Joskus me täällä Kasper Diem -blogissa käymme lounastamassa erikoisrakenteisessa illallispöydässä joka on hilattu latvialaisella nosturilla viidenkymmenen metrin korkeuteen. Tässä tunnelmat minuutti minuutilta.

13.00
Seurueemme köytetään kiinni erikoisrakenteisiin tuoleihin jotka (toivottavasti) ovat hitsattu kiinni pöytään. Tuolit ovat kohtuuttoman sporttiset. Jossain seisoo nyt takuulla kymmenen Porschea ilman etupenkkejä. Urheilulliset penkit antavat sinänsä kyllä semiturvallisen olon.

13.02
Pöytämme seurueineen nytkähtää liikkeelle. Kahden metrin korkeudessa matkanjohtaja jolla on sateenkaaren väriset aurinkolasit päässä päättää nostattaa tunnelmaa. ”Haluatteko korkeammalle???” hän huutaa. Kaikkien on pakko vastata ”joo”.

13.04
Olemme heti luonnottoman korkealla. Se on tietenkin koko ruokailun pointti, mutta miksi meidän pitikään taas syödä täällä ylhäällä? Kädet hikoilevat. Näyttääkö tuo nostovarsi varmasti tarpeeksi laadukkaalta?

13.08
Yläilmoissa. Tuulee vähemmän kun olisi olettanut. Toisaalta ei tee mieli katsoa alas koska huimaa, mutta koska olemme tulleet tänne asti niin sama kai se ottaa kaikki irti hetkestä katsomalla alas niin paljon kuin mahdollista. Whoa. No mitä hemmettiä, katsotaan sitten vain suoraan eteenpäin.

Saamme viiniä. Mitä jos täällä ylhäällä tulisikin pakottava tarve numero kakkoselle? Onkohan kukaan ikinä kakannut housuihinsa täällä ylhäällä niin kuin ne toimittajat jotka matkustivat bussilla Turkuun? Minulla olisi monta kysymystä aiheen ympäriltä matkanjohtajalle jolla on sateenkaarinväriset aurinkolasti, mutta ajoitus ei nyt tunnu oikealta tämäntyyppisille kysymyksille.

13.15
Seuraavaksi tarjoillaan pieni välipala. Kokki Kira Weckman ja hänen miehensä Michel Garzón ovat innostuneet latinalaisen amerikan keittiöstä. Kaiuttimista soi Opus III:n It’s a Fine Day.

13.16
Vieressä oleva toimittaja haluaa että vilkutamme kaikki Ari-Sakarille joka on mukana Periscopessa. Vilkutamme kaikki Ari-Sakarille.

13.25
Nythän tähän alkaa jo tottua. Maisemat ovat tietenkin näyttäviä. Jalkojakin uskaltaa jo pikkaisen heilutella tyhjyyden päällä. Olivathan kengännauhat varmasti sidottu?

Mutta hei, olisikohan nyt se hetki kun kaikki yhdessä voisimme kokeilla saammeko tämän systeemin heilumaan jos kaikki heijaisimme puolelta toiselle? Ikäänkuin kun nostamaan kokemuksen seuraavalle tasolle? Taas kerran ajoitus tuntuu väärältä.

13.30
Laskeudumme takaisin maanpinnalle. Vaikkei kukaan tässä virallisesti korkeuksia pelkääkään niin helpotus on kuitenkin suuri. Ja vaikkei kenenkään jalat virallisesti tärisekään niin on se maanpinta kuitenkin maanpinta.

Kenelle suosittelisimme kokemusta? Ehdottomasti liikelounastelijoille. Koska sen jälkeen kun olette kokeneet vaaraan tunteen yhdessä yläilmoissa kanssalounastajasi allekirjoittaa helpottuneena mitä tahansa paperin palatessanne takaisin maanpinnalle.

Ja tietenkin kaikille muille jotka haluaa kokea tavallaan äärimmäisen hidastetun käänteisbenjihypyn jonka aikana syödään.

dinnerinthesky.fi