Juttusarjassa seurataan Vuoden graafikon (2013) urheaa ja jaloa pyrkimystä eroon silmälaseistaan. Lue aikasempi kirjoitus jännittävästä esitutkimuksesta täältä.
8.25 Matkalla Tallinnaan. Tämä on selvästikin reittialus koska kukaan ei näyttäisi olevan kännissä. Aamaisbuffetissa oli tosin tarjolla oksennuspusseja, mutta oletamme että ne ovat merisairautta vastaan. Tai sitten söimme tietämättämme jonknnäköisessä roomalaisessa laivabuffetissa.
10.57 Kaupungilla pyörähtämisen jälkeen perillä KSA Silmäkeskuksessa. Päivä on aurinkoinen, keväinen ja Vuoden graafikolla (2013) on vielä silmälasit. Muttei pian enää.
10.58 Ilmoittautuminen (vuoden graafikko 2013 ei kuvassa). Voimme lämpimästi suositella odotushuoneen mehuvalikoimaa. Itse valitsimme mangon.
11.10 No niin, nyt jaetaan goodiebagit! Me bloggaajathan olemme tunnetusti eniten omassa elementissämme kun saamme goodiebagin. Olisikohan siinä uusi iPhone?
11.11 Ai siinä olikin vaan silmätippoja ja C-vitamiinia. No mutta nekin ovat varmasti tarpeen leikkauksen jälkeen.
11.12 Hei, mutta oli goodiebagissa sentään aurinkolasit. KSA Silmäkeskus ratsastaa näköjään vahvasti #normcore-muodin aallonharjalla.
11.13 ”…ja leikkauksen jälkeen näitä laseja on hyvä pitää päässä kirkkaalla säällä. Muista myös että Daruden kuuntelu nopeuttaa leikkauksesta toipumista*.”
*Lause mitä KSA Silmäkeskuksessa ei ikinä sanottu.
11.30 No niin, ja sitten silmäkirurgin pakeille. Ants Haavelista huokuu juuri sen tyyppistä tyyneyttä niin kuin ihmisestä huokuu joka on tehnyt silmälaserleikkauksia vuosikaudet.
11.35 ”… ja sitten katson vielä tästä pienestä periskoopista ettei merenpinnalla ole muita laivoja ennen kun siirrytään leikkaushuoneeseen.*”
*Lause mitä Ants Haavel ei missään nimessä sanonut. Sen sijaan hän tarkisti Vuoden graafikolta (2013) vielä kerran näön varmistakseen että kaikki täsmää.
11.45 Leikkaushuoneesta tulee mieleen hammaslääkäri. Laitteiston raikas sinivalkoisuus taas tuo mieleen Suomen tuhannet järvet ja lumiset vaaramaisemat.
11.46”Hei kiva, menemmekö vielä asuntonäyttöön ennen leikkausta?”
”Emme mene.”
11.50 Itse laserointi on yllättävän nopeaa puuhaa. Puuduttuvien silmätippojen ansiosta homma menee kuin Levottomat II -elokuvassa – ”mikään ei tunnu missään”. Toimenpide kestääkin sitäpaitsi tyyliin vain 15 sekuntia per silmä, jolloin pitää tuijottaa vihreää vilkkuvaa pistettä.
Jälkeenpäin olo on niin kuin olisi käynyt tulevaisuudessa, mutta silmillään.
12.15. Taksissa matkalla satamaan. No sepä kävi nopeasti? Vuoden graafikko (2013) otti vapauden käyttää omia aurinkolasejaan, varmistettuaan vielä ettei silmälasien mallilla ole vaikutusta paranemiseen. Näkö on hieman sumea, muttei kuitenkaan niin että törmäilisi asioihin. Lähinnä havannointi on samanlaista kuin aiemmin ilman silmälaseja. Silmien suojana on vielä ohuet suojaavat piilolinssit, mutta ne poistetaan viikon kuluttua Helsingissä.
Ja sitten vain takaisin Suomeen näkemään asioita uudella tavalla!
Poistuuko utuisuus Vuoden graafikon (2013) silmistä seuraavan kahden viikon aikana? Vain seuraamalla tätä blogia saamme tietää. Tätä juttusarjaa sponsoroi sitten KSA silmäkeskus – pitihän se arvata!
