Hyviä uutisia herkuttelijoille!
Tänään alkaa Kasper Diem -blogin ruokaviikot. Lähipäivinä tulemmekin lähestymään tätä teemaa monelta eri kantilta. Aloitamme Barbien keittokirjan arvostelulla – tämä klassikkoteoshan on julkaistu jo vuonna 2002, mutta on vieläkin ajankohtainen.
Kiehtovaa tässä teoksessa on tietenkin että vihdoinkin saamme kurkistukseen siihen mitä tämä pienten tyttöjen idoli syö. Varsinkin kun meitä kaikkia kiehtoo miten tämä muoti-ikoni on aina vain pystynyt säilyttämään nuorekkaan vartalonsa vuodesta toiseen?
Tätä taustaa vasten onkin yllättävää miten paljon Barbie näyttäisi rakastavan makeaa. Tämä Nallekakku on oikein sympaattisen näköinen, mutta täytyykö se päällystää kaikella sokerilla mitä talosta löytyy?
Barbie: ”Täytyy”.
Toisaalta, ehkä on hyvä että joku antaa vihdoinkin kakkostyypin diabetekselle kasvot. Nämä eivät nimittäin ole tavallisen nallen kasvot. Nämä ovat insuliinishokkiin menneen nallen kasvot.
Barbien keittokirja ei kuitenkaan kursaile. Reseptin mukaan on nimittäin ihan kohtuullista vielä lisätä taikinaan levyllisen verran suklaarakeita jos Nallekakku vielä kaiken tämän makeutuksen jälkeen maistuu happamalta.
Ookoo, mutta ehkä kärjistämme! Kyllähän Barbielle nimittäin maistuu myös hedelmät. Mehukkaat, makeat hedelmät joita on hyvä pujottaa tikkuihin ja popsia kyytipoikana samalla kun syö raesokeria suoraan purkista.
Pujottaako Barbie silti myös pienen palan Mars-patukkaa hedelmien jatkeeksi? Totta munassa Barbie pujottaa pienen palan Mars-patukkaa hedelmien jatkeeksi.
No mutta entäs pääruoat? Munakas näyttäisi maistuvan. Barbien filosofia näyttäisi muuten olevan syödä pelkästään asioita joilla on kasvot. Entäs jos ruoalla ei ole kasvoja? Silloin Barbie luo ne sille.
Tällä munakasruoalla on sinänsä oikein mukavat kasvot. Hymyilevät, muikeat kasvot jotka ikään kuin tuntuisi puhuvan meille.
”Kuorruta minut korkeafruktoosisella maissitärkkelyssiirapilla”, ne tuntuisi sanovan.
”Tee se. Tiedän että haluat.”
Kirjaa selaillessa hampaita alkaakin väkisin vihlomaan vaikkei ruokia edes valmistaisi. Mutta yllättävää kyllä kirjan loppua kohti löytyy kun löytyykin aukeama jossa on kaksi vähäsokerista vaihtoehtoa: kuuma piimäkeitto rusinoilla ja vaaleanpunainen kylmä piimä – kaksi ruokaa joiden pelkkä ajattelu pistää kakimaan.
Ja nyt siis tiedämme mikä on Barbien hoikkuuden salaisuus – oksentelu kuuman piimäkeiton avulla.
Huom! Ei kovin terveellistä, mutta nyt ymmärrämme miten Barbie voi vetää kaikkia niitä tomusokerilla kuorrutettuja fariiniruokia lihomatta.
Ovelaa Barbie. Hyvin ovelaa.