Helsingin keskuspuisto. Seitsemänsataa hehtaaria rikasta ja vaihtelevaa maastoa jota kaikki kaupunkilaiset ikään katsomatta rakastavat. Sunnuntaisten piknikien vehreä näyttämö johon on täydellistä levittää vilttinsä ja ottaa aurinko hyvinhoidetuilla nurmikoilla.
Paitsi. Kun usemmat ihmiset ajattelevat sanaa ”puisto” ne ajattelevat jotain tämäntyyppistä:
Helsingin keskuspuisto taas näyttää tältä:
Tämä ei meistä täällä Kasper Diem -blogissa näytä puistolta. Tämähän on ilmiselvä metsä.
No mitä vikaa metsässä sitten on? Ei mitään – metsät ovat ihan huippu paikkoja jos haluaa katsella kaarnaa, potkia vettynyttä miestenlehteä tai kisailla leikkimielisesti siitä kuka löytää eniten käytettyä WC-paperia tuuhean kuusen alta. Ja kukapa ei haluaisi, kysyt.
Mutta eikö meillä ole jo tämäntyyppistä metsää aika paljon ennestään joka paikassa? Ainakin sen vaikutelman saa joka kertaa kun laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle.
Kaivopuisto on puisto. Alppipuisto on puisto. Hesperianpuisto on puisto. Ruttopuistokin on puisto. Keskuspuisto taas on metsä.
Ja hei, kukaan ei ole nyt suinkaan vaatimassa että keskuspuiston pitäisi olla mikään Versailles. Se olisi järjetöntä. Mutta eikä tämän seitsemänsadan hehtaarin metsän kutsuminen puistoksi tunnu vähintäänkin valheelliselta markkinoinnilta?
Onneksi meillä täällä Kasper Diem -blogissa on tähän ongelmaan ratkaisu.
Jos vain kutsuisimme tätä puistoa jatkossa reilusti vain keskusmetsäksi sille ei tarvitse tehdä mitään, ja ongelma poistuu.
Ja sen jälkeen tulevien sukupolvien ei enää tarvitse ikinää enää kokea sitä samaa karvasta pettymystä kuin me astuessaan ensi kertaa tähän puistoksi kutsuttavaan risukkoon.
