Vuoden graafikko 2013 oli huomannut että Susikoira Roi -vitsit oli taas yllättäen lisännyt suosiotaan. Nämä vitsit oli tietenkin vuoden graafikolle ennestään tuttuja, mutta hän ei ikinä ollut ymmärtänyt mikä niistä teki niin hauskoja. Rakenteensa puolesta hän kyllä luuli ymmärtävänsä miten ne toimivat; kyseessä oli liian pitkä, kankea tarina joka loppui väkinäiseen sanaleikkiin. Vitsin juju siis piili tarinankerronnallisessa kömpelyydessä, mutta mikä siinä nyt oli niin hauskaa?
Vuoden graafikon ystävät nauroivat kuitenkin kippurassa Susikoira Roi -vitseille. ”Ha ha” he sanoivat. Olipa taas hauska Susikoira Roi -vitsi. Vuoden graafikko pudisteli päätään. Miksi hän ei voinut ymmärtää niiden hauskutta? Ystävät olivat kuitenkin ymmärtäväisiä. ”Mutta Kasper” he sanoivat, ”miksi et itse kirjoittaisi Susikoira Roi -vitsiä? Sinähän olet kuitenkin jollain tavalla hauskuuden ystävä. Ehkä voit leikkiä vitsin muodolla?”
Vuoden graafikko kurtisti kulmiaan. Niinpä? Ehkä se olisi ainoa tapa ymmärtää Susikoira Roi -vitsien hauskuutta.
Illan pimetessä vuoden graafikko vetäytyi siis yksinkertaiseen kirjoituskammioonsa ja antoi sormiensa tanssahdella nopeasti näppäimistön päällä. Yö oli kuuma ja hikikarpalot sihahtelivat tipahdellessaan raskaina tietokoneen alumiiniselle kuorelle, mutta siitä huolimatta Susikoira Roi -vitsi oli aamunkoitteeseen mennessä valmis.
Vuoden graafikko herätti voitonriemuisena ystävänsä jotka tokkuraisina kerääntyivät hänen ympärillensä kuulemaan tätä kaikkien aikojen Susikoira Roi -vitsiä. Vuoden graafikko oli tyytyväinen. Hän oli tehnyt sen – murtanut Susikoira Roi -koodin!
Vuoden graafikko 2013 katseli hitaasti ympärilleen ennen kun kertoi vitsinsä. Oli valmistautuduttava naurujuhlaan.
”Harva susikoiravitsin parodioi niin kuin vuoden graafikko 2013, moi!”
