Niin kuin monet Kasper Diem -blogia säännöllisesti seuraavat saattavat tietää, vuoden graafikko 2013 Kasper Strömman on tänä vuonna Aalto-yliopiston Bachelors of Arts -näyttelyn virallinen suojelija.
Virallinen suojelija edustaa julkista valtaa ja on siten hyvin tärkeä henkilö näyttelylle. Voisi melkein sanoa että ilman suojelijaa näyttelijää ei tavallaan olisi, ainakaan ihmisten mielissä. Tai vähintään näyttely koettaisiin vähän huonoksi ja noloksi ilman tätä tärkeää henkilöä.
Onneksi sitä vaaraa ei nyt ole, ja näyttelykin on erinomainen. Mutta millaista avajaisissa sitten oli?
Ensinnäkin täytyy sanoa että virallisen suojelijan puhe oli hyvin koskettava. Vuoroin hauska, vuoroin tunteisiin vetoava ja ennen kaikkea opettavainen. Vau. Ei ole epäilystäkään että tämä super-suojelija oli käyttänyt paljon aikaa puheen valmisteluun. Ja hänen punaisen-nauhan-leikkaus-taitonsa olivat suorastaan ylimaalliset.
Kyllä. Ketään näyttelyn järjestäjistä ei kyllä varmastikaan kaduttanut hetkeäkään että olivat valinneet niin hyvän suojelijan. Sivistyneen, rennon mutta samalla vaatimattoman. Voisikin näin jälkikäteen sanoa että näyttelyn kohokohta koettiin nauhanleikkaamisen yhteydessä.
No, mutta entäs sitten itse työt?
Tuomas Hämäläinen ilahdutti valtavalla grillillään. Aikana jolloin varsinkin elektroniikka menee pienemmäksi ja pienemmäksi Tuomas on valinnut toisen tien ja tehnyt kunnon kullinpidentäjäjärkäleen grilliksi. Tämä paha poika painaa yli 90 kg ja vaatii kahta miestä sen siirtämiseen. Toisin sanoen tämä on grilli joka syö toisia grillejä aamiaiseksi. Hyvä Tuomas. Rohkea veto.
Jukka Manni taas oli suunnitellut Suunnolle kellon niin kuin se ei olisi juttu eikä mikään. Kuinka monta ihmistä maailmassa osaa muka edes suunnittella kellon? Jukka Manni on kuitenkin yksi niistä. Tästä supermuotoilijasta kuulemme vielä paljon tulevaisuudessa.
Entäs oliko Santeri PÖYTÄniemi suunnitellut keraamisen PÖYDÄN? Totta munassa Santeri PÖYTÄniemi oli suunnitellut keraamisen PÖYDÄN. Miten meille tuleekin sellainen olo että tämä on ollut selvää ristiäisistä saakka? Esine oli joka tapauksessa yksi näyttelyn mielenkiintoisimmista, halkeamineen kaikkinensa. 10+.
Joonas Kyöstilä taas oli suunnitellut jonkinäköisen banaaninmuotoisen käänteentekevän proteeseihin liittyvän mittauslaitteen, eikä edes hermostunut pahasti vaikka kysyimme noin kymmenen kertaa miksi se ei ole keltainen. Jo se kielii Joonaksen ylivoimaisesta kärsivällisyydestä tulevissa neuvottelutilanteissa, ominaisuus joka varmasta on tarpeen muotoilun maailmassa.
”Alun perin mekostani piti tulla tämänkokoinen” oli lause mitä Sarianna Niskala ei sitten ikinä sanonut missään vaiheessa. Mutta sen sijaan hänellä oli sitäkin fiksumpia mietteitä vaatteidensa takana. Kyllä, tekstiilitaide oli myös edustettuna näyttelyssä. Ja kukaan ei tee sitä paremmin kuin Sarianna Niskala.
Kaiken kaikkiaan siis huomattavan mielenkiintoinen näyttely joka on avoinna 29.5. saakka. Olisi hullua olla menemättä, varsinkin kun tässä oli vasta osa töistä. Ja näyttelyhän on sitten auki kello 19 saakka joka päivä paitsi perjantaina.
Sanotaan että ennustaminen, varsinkin muotoilun tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Mutta jos käyt BoA-näyttelyssä niin siellähän ne kaikki tulevaisuuden konseptit ovat rivissä. Ennustaminen ei siis toisin sanoen ikinä ole ollut helpompaa.
