Joskus me täällä Kasper Diem -blogissa lennämme lentokoneella. Lentokoneissa tarjoillaan joskus vieläkin ruokaa jos matka on tarpeeksi pitkä. Me olemme lentäneet pitkän matkan ja siksi syöneet lentokoneessa.
Olisi tietenkin ollut täydellistä jos annoksesta olisi saanut kuvan ennen kun aloimme syömään sitä, mutta olimme liian keskittyneitä katsomaan Hoff the Record -ohjelmaa joka muka kertoo David Hasselhoffin elämästä, mutta on oikeasti näytelty. Se kuulostaa paperilla paremmalta kun itseasiassa on.
Mutta asiaan.
Pääruoka
Pääruoalla on funktionaalinen pakkaus. Melkeinpä ylifunktionaalinen. Oletamme että ruoan nimi tulostetaan aina foliokanteen sen mukaan mitä on tarjolla. Se ei ole jännittävää, mutta tekee tehtävänsä. Oikeastaan ainoa jännä asia tässä on että fly on suomeksi kärpänen, mutta sekään ei ole kovin jännää.
Arvosana: 3/5
Mausteet
Asiallisuus jatkuu mausteissa. Monet – muttei kaikki – maailman kielet ovat edustettu pakkauksessa. Mutta haluaisimmeko kuitenkin että pippuripakkaus olisi erivärinen kuin suola? Haluaisimme. Musta pakkaus jossa valkoinen teksti? Kyllä kiitos. Se tekisi meisseliä, noin graafisesti. Toiseksi alimmalla kielellä on muuten huomattavasti enemmän merkkejä pippurissa kun suolassa.
Arvosana: 2/5
Vesi
Veden kohdalla tunnelma muuttuu kuitenkin. Tämä ei ole asiallista, englantilaista juotavaa. Tämä on romanttista, ranskalaista vettä joka on kaiken lisäksi luonnollisten vesien prinssi. Tämä antaa aterialle yllätyksellisen, vaarallisen tunteen. Määrä on muuten hyvin randomisti valittu, 86 ml, mutta oletamme että se vastaa kymmentä unssia tai jotain vastaavaa.
Arvosana: 4/5
Rasva
Voikin on tavallaan asiallista, mutta irlantilaisella tavalla. Kuvituksen perusteella voisi kuvitella että tämä voi on tehty osmankäämistä ja apilasta, mutta sinä ja minä tiedämme että voi ei toimi niin. Ei, tämä on leprachaunin kirnuamaa maitoa. Joudumme siis rokottamaan pisteitä harhaanjohtavasta kuvituksesta, vaikka pakkaus on sinänsä raikas.
Arvosana: 2/5
Maito
Kaiken tämä jälkeen pieni annosmaidon pakkaus saa minioksennuksen nousemaan suuhun. Kuka tämän oikein on suunnitellut? Ei herra isä.
Kaiken lisäksi pakkaus oli vielä vaikea avata, sillä seurauksella että maitoa purskahti käytävän yli amerikkalaisen tädin päälle joka näytti surulliselta kun se tapahtui, mutta sanoi että se ei haittaa mitään. Sekin vielä.
Arvosana: 0/5.
Jälkiruoka
Jälkiruoan grafiikka taas antaa ymmärtää että tämä pieni suklaavanukas on valmistettu pienessä suklaapuodissa asialle omistautuneiden suklaa-artesaanien toimesta. Se voisi toisaalta myös olla ruskeaa huulirasvaa.
Akryylinen astia on tosin ihan eri maailmaa. Se on uskomattoman jykevä ja painava ollakseen niin pieni. Sillä olisi todennäköisesti myös tosi hyvä kopauttaa lentokoneen kapteenia päähän mutta huom! Sitä emme tietenkään ikinä tekisi, emmekä suosittele että kukaan muukaan tekee.
Mutta se olisi mahdollista.
Arvosana: 2/5
Lopputulema: Pakkausvalikoma oli sekalainen, mutta se ei varsinaisesti haitannut muussa kun maitopakkauksessa, jonka olisi syytä hävetä olemassaoloaan. Vaihtelu oli muuten oikeastaan ihan kivaa: tuntui että joku oli vain käynyt lentokoneruokatukussa poimimassa miniatyyrikokoisia pakkauksia ja koostanut niistä tarjottimen, eikä luonut ”väkevää lentoyhtiöbrändiä”. Mikä on hauskaa.
Kokonaisarvosana: 4/5
Tämä arvostelu tehtiin Adoben kustantamalla Lontoo–San Diego -lennolla matkalla Adobe Max -luovuuskonferenssiin. Adobe haluaa olla hyvin tarkka siitä että tässä ei sitten ilmennetä millään tavalla yhtiön arvoja ja visiota. Minkä ymmärtää ihan hyvin.
