Kasper Diem

Puolueet ovat pikkuhiljaa aloitelleet eduskuntavaalikampanjoitaan. Tämän päivän Hesarin etusivulla Kokoomus esittelee oman versionsa ”Arbeit macht Frei”-ajattelusta:

SDP:llä taas on oma Uuden työn manifestinsä, ja on silminnähden ylpeä siitä että on saavuttanut saman luontevuuden hashtagien käytössä kuin teini-ikäinen tyttö Instagramissa. (Itse olisimme tietenkin vielä lisänneet hashtagit #finnishboy #finnishman ja #finnishpolitician.)

Keskusta – tai ainakin Matti Vanhanen – taas lähestyy aihetta toisesta suunnasta, ja julistaa raivon vallassa että kaikki mikä ei ole töitä on saatanan keksintö:

Ookoo. Työ on siis tärkeää, ja sitä voi luoda lisää maagisella menetelmällä nimeltään politiikka. Ja nyt ei selvästikään haeta tehokkuutta ja keksintöjä, vaan nimenomaan rehellistä, ikävystyttävää raatamista. Paikkoja johon mennään aamulla ja tullaan illalla pois, ja sen jälkeen mielellään toiseen iltatyöhön.

Mutta mitä tapahtui utopioille? Kuuden tunnin työpäivälle tai neljän päivän työviikolle jotka meille luvattiin jo sata vuotta sitten? Eihän Syrizakaan voittanut vaaleja lupaamalla vatsahaavaa kreikkalaisille, vaan 300 kilowattituntia ilmaista sähköä kaikille.

Ja mitä tapahtui poliitikon irvikuvalle jolla on huonosti istuva puku ja pieni lahjusrahapussi kädessä?  Me täällä Kasper Diem -blogissa tarvitsemme ainakin enemmän unelmia ja katteettoomia lupauksia, eikä kuvia suttuisista minibusseista kehätiellä.

Puolueiden joukossa Perussuomalaiset ovat kuitenkin yllättäen eri maata, ja tyytyvät lakonisesti toteamaan että niinkuin petaa, makaa.

Ja se nyt taas on tietenkin kaikin tavoin masentavaa. Sama kun sanoisi ”me luovutamme”.

Missä siis on puolue jolta saisi ilmaista sähköä?

Koska sille olisi nyt ainakin yksi ääni taattu.