Kuten moni vakituista lukijoistamme saattavat tietää, Vuoden graafikko 2013 Kasper Strömman on myös lahjakas kuvittaja. Mutta mikä ehkä tulee shokkina monelle on että Vuoden graafikko 2013, Kasper Strömman ei piirräkään kaikkea päästään, vaan saattaa usein käyttää valokuvaa mallina.
Alla oleva uusimman Journalisti-lehden kansi valoittaa tätä nykysuuntausta mainiosti. Sääaiheinen kuvitus vilisee toimittajia ja kuvausryhmiä. Mutta miten on mahdollista että kuvittaja on voinut piirtää ne kaikki päästään?
Ja jos ei ole, niin mistä Vuoden graafikko on muka löytänyt näin ison joukon toimittajia jota piirtää? Ja ennen kaikkea, mistä on löytynyt noin iso lämpömittari?
Siksi me täällä Kasper Diem -blogissa järkytyimmekin pahemman kerran kun näimme nämä kuvat vierekkäin:
Noloa, Vuoden graafikko. Noloa.
Related Posts
Kasperin ja Mikon podcast taidenäyttelyssä: ”Kaikkien aikojen bisnesidea”
Laura Laine: ”Kuvittamaani hyväntekeväisyys-Karhu-paitaa saa ostaa vain 24 tunnin ajan”
Vuoden graafikko 2013: ”Olen osallistunut Turun toriaidan kuvituskilpailuun”
Sanna Mander: ”Joukkorahoitan lastenkahvilaa”
Näkyvyysgalleria avattu – tunnelmia avajaisista
Läpipiirtäminen on kuitenkin vähän eri asia kuin “inspiraatio”, varsinkin läpipiirtäminen toisen ottamasta kuvasta ja lisäksi ymmärtääkseni ilman lupaa.
Enkä ihan ymmärrä miksi suunnittelija kertoo (ainakin lehden mukaan) että on piirtänyt kuvan omien havaintojensa perusteella varsinkin jos asiassa ei ole mitään salailtavaa tai puolusteltavaa. Vai onko kyse Iltalehden virheestä tai sanojen vääristelystä?
“Jos et osaa piirtää ulkomuistista, katso malli kuvasta. Jos et osaa piirtää kuvasta, piirrä läpi. Jos et osaa sitäkään, leikkaa se hiton kuva lehdestä ja liimaa se omaan työhösi!” (Wallace Wood)
Tä? Graafikon ammattiin kuuluu kuvien käyttö omien töidensä ideoinnissa ja työstössä. Tämä lässytys on mennyt ihan mauttomaksi. Valokuvia, piirrettyjä kuvia, kaikkia kuvia, piirtoheitintä ja kaikenmaailman apuvälineitä saa ja pitää käyttää jos on järjissään oleva graafinen suunnittelija. Tuo vapaalla kädellä piirtäminen kuuluu johonkin modernistiseen taideperinteeseen vuodelle miekka ja kivi.
Hahaa tää olikin vitsi. Ja mä paapatan ihan tosissaan. ;)
Valokuvan käyttö inspiraationa ja jäljentämisenäkin on ihan ok, mutta olisi eettisesti oikein se aina kertoa. Tällä tavoin taiteilija hyvätapaisesti kunnioittaisi toisen taiteilijan työtä ja sen arvoa inspiraation antajana. Solidaarisuudestahan tässä on kyse.
Tällaisia kopiontitapauksia on satoja miljoonia niin tekstiili- kuin muillakin taidealoilla. Eikä niitä lähteitä todellakaan tuoda esiin, eikä tarvitse. Hohhoijaa tätä pelleilyä.
Itsenäinen teoshan tuo Louekarin juttu on, se on selvä.
Mutta kyllä tämä eilinen lausunto menee mielestäni valehtelun puolelle. Selkeästi.
“Oman Hetkiä/Moments-kuosini inspiraationa olivat kaupunkinäkymät Helsingistä. Piirsin Helsingin keskustasta kaupunkinäkymää, jossa katse kohdistuu Esplanadin puiston suunnalta Fabianinkadun ja Pohjoisesplanadin risteymään”
Rouva taiteilija antaa selkeästi ymmärtää inspiroituneensa maisemasta ja keksineensä itse idean hyödyntää sitä designissa.
Ei vaan kehdannus siis sanoa, että mallina oli valokuva maisemasta. Toivoi, että kukaan ei asiaa huomaisi.
No jos suoraan kysytään, että miten kuva on syntynyt, niin miksi ei voi sanoa, että “juu tällaista kuvaa käytin inspiraationa” jos siinä ei kerran ole mitään erikoista tai arveluttavaa? Sen sijaan nämä syntyprosessien mystifioinnit kuinka “lapsuuteni kesät tässä ikuistin” tms. ovat vain pateettisia. Se, että koitetaan peitellä toisen taitelijan työ inspiraation lähteenä on epäsolidaarista.
Toki Louekarin kommentti vaikuttaa valehtelulta, mutta eipä tässä kovin kummoista psykologista silmää tarvitse, jotta ymmärtäisi miksi hän teki näin. Nuo aiemmat plagiointitapaukset (ja se, että toisessa Marimekko kiisti kopionnin vaikka tästä aivan selvästi oli kysymys) ovat aiheuttaneet niin hirvittävän median ajojahdin, että tällaiset pikkujutut yhtäkkiä nostetaan esiin joinakin kammottavina vääryyksinä. Vaikka Louekari olisikin heti myöntänyt, että piirsi kuosin valokuvasta, olisi siitä seurannut aivan samanlainen median paskamyrsky. En siis voi hirveästi syyttää häntä tästä tosiasioiden pimittämisestä.
Enkä ole edelleenkään sitä mieltä, että toisen taiteilijan työ pitäisi mainita jostain solidaarisuussyistä. Tieteellisessä tutkielmassa joo, mutta taiteessa – häh?
Olen samaa mieltä, että asiasta on tehty ihan liian iso juttu, mutta taustalla vaikuttavat varmaankin Marimekon aiemmat hääräilyt. Paljon tsemppiä Louekarille!
Niin no, ei munkaan mielestä jokaisen työnsä syntyhistoriaa ole tarpeen kuuluttaa, mutta en ymmärrä miksi joitain oleellisia seikkoja jätetään tahallaan kertomatta, silloin kun asiasta suoraan kysytään. …Tai siis ymmärränhän, koska tuotteesta saadaan ostajalle kiinnostavampi, jos luodaan kuvaa taiteliasta, joka lehtiönsä kanssa istuu espan puistossa sen sijaan, että väkertää loisteputkivalossa valokuvakirjan kanssa.
Mun mielestä se, että työssä näkyy toisen taiteilijan työ ei vähennä työn arvoa tai mielenkiintoa. Se voi olla jopa päivastoin. Itseäni kiinnostaa mistä ja miten taiteilijat inspioituvat. Olen myös utelias työprosessin suhteen, siis ihan vilpittömän utelias. Arvostan käsityöläisyyttä, kärsivälistä ja tinkimätöntä puurtamista. Tähän verrattuna voipaperijäljennökset antavat kyllä kieltämättä hieman halvan ja kunnianhimottoman vaikutelman.
Aihetta puolustavista taiteilijoista on tullut aika ylimielinen kuva. Työprosessista, jäljentämisistä ja lopputulemista ei haluta keskustella järkevästi, vaan heti noustaan takajaloilleen ja huokaillaan näyttävästi “kun tavalliset ihmiset eivät mistään mitään tajua”. Olisi mukavaa, jos sen sijaan keskittyisitte kertomaan, mitä ei ymmärretä. Jos haluaa jatkossakin suunnitella tuotteita espoolaisten kotirouvien koteihin, niin kannattaisi pyrkiä keskusteluyhteyteen niiden rouvien kanssa, jotka nyt ovat sormi siellä, kun “kääk, se kuosi ei ollutkaan sellainen kuin oli ajatellut”.
Mitäs jos taiteilija kuitenkin väittää ihan itse nähneensä saman näyn -60 -luvulta usvassa kun käveli kadulla? Eikö olisi ollut taiteilijan arvolle sopivaa sanoa nähneensä vaikka jotain niin kovin ikuista ja modernia siinä kuvassa ja halunneensa tehdä siitä projisoinnin nykyaikaan? (disappointed)
Mistä noin iso lämpömittari löytyi? T. hätääntynyt piirtäjä jonka pitää huomiseksi piirtää sairaan iso lämpömittari
Nolompaa on, että asiasta on tehty näin iso juttu.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288604218202.html Keke voi piirtää tuosta läpi!