Joskus me täällä Kasper Diem -blogissa käymme mökillä. Silloin saatamme vähän ajan kuluttua tutkia aivan liian tarkkaan Suomen kuvalehteä vuodelta 1979.
Ensinnäkin täytyy sanoa ettei mikään ole 1970-lukulaisempaa kuin Martti Vainio esittelemässä camel toe:taan Suomen kuvalehden kannessa. Hölkäten. Samalla juoden poron maitoa. Kuksasta. Toisin sanoen kansi lunastaa kaikki odotukset.
Mutta millainen sitten oli media-ilmasto kuumana, kielontuoksuisena kesänä 1979? Lehti aloittaa yllättäväsi nostalgisoimalla kesää 1929, jolloin Yleisradio oli järjestänyt ison kansanäänestyksen siitä mitä suomalaiset haluavat ainoalta radiokanavaltaan.
Täytyy sanoa että Yleisradio on kunnellut kuulijoita siinä mielessä että koloratuurilaulua kuulee tuskin koskaan enää radiosta. Mutta toisaalta kupletit ja torvisoittokin ovat jäänyt miltei kokonaan pois, joka osoittaa aikamoista välinpitämättömyyttä kuulijoita kohtaan.
Artikkeli kuitenkin loppuu täysin korrektisti toteamaan että vuonna 1979 radiota ei kuunnella samalla tavalla kuin ennen, koska televisio on tätänykyä illan valtias.
Millainen valtias TV sitten oli kolmekymmentäseitsemän vuotta sitten? Aika vähä-eleinen. Televisiokanavia oli kaksi.
Ohjelmisto näyttää kuitenkin olleen harvinaisen masentavaa. Ja hei, jos TV2 ei halua lähettää maanantaisin mitään ohjelmaa, niin sitten TV2 ei lähetä maanantaisin mitään ohjelmaa. Mitä aiot tehdä asialle, vuoden 1979 katsoja?
Silloin kun ohjelmaa tuli se vaikutti kuitenkin olleen omituisen hevospitoista. Tässä ote tiistain 17.7.1979 ohjelmistosta.
18.30 Ystävämme hevonen
Ranskalainen koko perheen sarja ihmisen nelijalkaisesta ystävästä.
21.50 Mikä se on millä on 6 jalkaa, hyvä tuuli ja pitkä häntä?
Vastaus: Göta Karlstedt ja hänen hevosensa, erottamattomat niin raviradalla kuin pelloillakin.
22.35 Mitä sitten tapahtui?
Raportti Lotta-tamman ja Pontus-varsan kohtalosta ja seikkailuista.
22.45–22.55 Honkolan hevoset
Kuvia hevoshuutokaupasta. Uusinta.
Radio ei myöskään näyttäisi olleen varsinaista juhlaa. Viidessäkymmenessä vuodessa kanavatarjonta oli näköjään lisääntynyt peräti yhdellä, ”rinnakkaiskanavalla”. Molempien kanavien tarjonta näyttäisi olleen klassiseen musiikkiin kallellaan, ja poikkeuksetta päättyneen Maamme-lauluun.
Ote ohjelmien nimiä vuonna 1979:
• Musa antaa fiiliksen
• Kevyesti keskellä päivää
• Smetana-ilta
• Kevyen musiikin kalenteri
• Tuokio työväenmusiikkia
• Vierastunti Parkanon vanhainkodissa
• Harmonikka soi
• Suomen ja Neuvostoliiton 2. ystävyysfestivaali
• Musiikkia kaikkiruokaisille
• ”Tanssien ja laulaen”
On epäselvää miksi viimeinen ohjelma on lainausmerkeissä. Mutta muutenhan nämä kuulostavat nykyään suurinpiirtein kaikki Vilunki 3000:n klubi-illoilta.
Onko nykyään sitten mikään paremmin? No ainakin juoksijat ovat vaihtaneet kuksan sporttiseen muovipulloon, ja televisiosta tulee mainioita ohjelmia mökkeilystä hevostelun sijaan. Eli on.
Nyt kun saataisiin vielä Maamme-laulun korvattua Daruden Sandstormilla niin kaikki olisi täydellistä.
