Tag Archives: Marimekko

Arvostelussa Kiasman Kimpassa-näyttely

Huomio taiteen ystävät!

Tiesittehän että me täällä Kasper Diem -blogissa olemme suuria taiteen ystäviä? Siksi olemme tänään käyneet Marimekon ja Kiasman yhteistyössä toteutetussa Kimpassa-näyttelyssä.

Kiasma1

Näyttely on helppo löytää kiitos Maija Louekarin atraktiivisten grafiikoiden jotka on nostettu isoksi pääoven eteen. Ja mitä parasta, siinä pääsimme näkemään jo yhden teoksen maksamatta pääsymaksua. In your face, Kiasma –  päihitimme pienen palan systeemiä.

HannaVihriala1

Aika pienen palan, tosin – sisällä riittää nimittäin nähtävää. Hanna Vihriälän Ruusu uuvutti heti kättelyssä viitseliäisyydellään. Kuka naulaa miljoona irtokarkkia seinään tehdääkseen ruusumosaiikin? Hanna Vihriälän on siis pakko olla joko kliinisesti mielenvikainen tai nerokas super-taiteilija. Menemme tällä kertaa jälkimmäisellä diagnoosilla.

HannaVihriala2

Tai no, johonkin niiden kaikkien irtokarkkien oli kai pakko mennä nyt kun kaikki Makuunit näyttäisi lopettavan yksi toisensa jälkeen. Mieluummin tämä kun että joku viaton ihminen söisi kaiken sen liivatteen.

AnuTuominen1

Anu Tuominen taas oli tuonut pienen kasvihuoneen näyttelyyn joka oli täytetty vihreillä esineillä. Ensi reaktio? Näyttää vähän paremmalta kirpputorilta.

AnuTuominen2

Mutta mitä se tarkoittaa? Aiomme olla laiskoja ja vetää täysin irrallisen johtopäätöksen että koska vihreä on islamin symboli tämä teos käsittelee islamilaisuutta. Tai ehkä irlantilaisuutta? Paitsi ehkä silloin mökki olisi pitänyt täyttää irlannin susikoirilla?

Hei, mehän olemme aika hyviä tässä analyysissä! Entäs seuraava teos?

ErjaHirvi

”Tämä Erja Hirven ikonografinen teossarja on uniikki taiteen kontekstissä sikäli että se käsittelee illusorisuuden käsitettä ihan sikahienosti. Hyvä Erja!”

JenniTuominen

Jenni Tuomisen keramiikka sen sijaan on huomattavasti käsinkosketeltavampaa. Se ei tietenkään estä meitä täällä Kasper Diem -blogissa tekemästä siitä johtopäätöksiä. Näemmekin että siinä kuvataan Marimekon avainhenkilöitä vuosien mittaan; kuvassa selvästikin Maija Isola ja Annika Rimala.

JenniTuominen2

Hei, tulkinta on kivaa! Tässä taas on selvästi Marimekon pitkäikäinen toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen.

JenniTuominen3

Ja kukas se tässä luuraa? No tietenkin Armi Ratia ja Ristomatti Ratia. Viiltävää taideanalyysiä.

Arvio: Kaikenkaikkian hyvä näyttely, ja epäililjöille tiedoksi että koska tarjolla ei ole yhtään unikkoa eikä tasaraitaa kyseessä on ihan ehta taidenäyttely eikä mikään mainostempaus. Hyvä!
Arvosana: 8/10

Kiasman ja Marimekon Kimpassa-näyttely avoinna 7.9.2014 asti.

Tagged , ,

Maria Primachenkon designperintö

Viime kuussa kohistiin siitä että Marimekon suunnittelija Kristiina Isola olisi inspiroitunut liian voimakkaasti ukrainalaisen kansantaiteilijan Maria Primachenkon töistä omassa suunnittelutyössään.

Tämän asian pitäisi nyt olla kunnossa Marimekon ostettua oikeudet kyseiseen työhön. Mutta voimmeko oikeastaan syyttää Kristiina Isolaa satuuneesta? Jos katsoo Primachenkon muita töitä huomaa nimittäin että koko suomen designkenttä tuntuisi saaneen vaikutteita tämän mainion ukrainalaisen tuotannosta?

flax-blooms-a-bride-goes-to-her-groom-1983angrybirds

1. Pellava kukkii, morsian menee sulhasensa luokse, 1983
Tämän taulun yläosaan Primachenko on maalannut ukrainalaisia jänkäkurppia jotka ovat sikäläisten maanviljelijöiden epäsuosiossa aivan erityisen kiukkuisuutensa takia. Me täällä Kasper Diem -blogissa näemme niissä suuria yhtäläisyyksiä Suomen peliteollisuuden kärkivientihankkeen kanssa.

taras-hryhorovych-shevchenko-arrives-from-his-exile-to-flowering-ukraine-1968_blcok.jpg

2. Taras Hryhorovich Shevchenko saapuu maanpaostaan kukkivaan Ukrainaan, 1968
Tarinan mukaan legendaarinen Shevchenko tarvitsi aivan erityisen valon saapuessaan pitkän maanpakonsa jälkeen kotiin Ukrainaan – koska tämä tapahtui yöllä – ja loi sellaisen kahdesta Valkovenäläisestä lasikimpaleesta. Me täällä Kasper Diem -blogissa emme voi kuin pyöritellä silmiämme.

SeagullsInTheBoat1965(plup)

3. Lokit veneessä, 1965
Primachenkon värien käyttö on ilmiömäistä, mutta vesilintujen anatomiasta hän ei näköjään tiennyt yhtikäs mitään. Sen sijaan taulun ylöosan ukrainalainen muovinen vesileili on meistä mielenkiintoinen. Erittäin mielenkiintoinen.

Joten mitä tästä opimme? Syytöksiä on helppo tehdä, mutta pitää muistaa että kaikki on loppujen lopuksi lainaa. Ja nimenomaan Maria Primachenkolta.

Tagged ,