Kirjoittanut Bo Hager
Nyt saa lehdistä lukea että ollakseen ajan virrassa pitäisi jokaisen tänä päivänä kauheasti ”downshiftata”. Se on fiiniltä kuulostava lainasana, mutta käytännössä sillä tarkoitetaan että pitää ottaa rauhallisesti eikä hötkyillä. Maltti meno on pelin henki.
Mutta kun minä luen tästä downshiftaamisesta niin en voi kun ajatella että siinäpä on taas joku älyn jättiläinen taas ollut asialla! Katsokaas kun minä olen nähkääs downshiftannut suurimman osan elämääni. En vaan tiennyt että sillä oli tällainen hieno termi, jonka joku touhukas henkilö on taas keksinyt.
Katsokaas, kun minä viihdyn mökillä. Ja sielläpä ollaan ”downshiftattu” iät ja ajat.
Vai mitä luulette että teen kun tuhoan muurahaispesää lieikinheittimellä samalla kuunnellen Reino Helismaata? No downshiftaan, tietenkin.
Ja kun minä kalastan kuolleen piisamin kaivosta jonka vesi ei vaan kirkastu vaikka tässä on vuosien mittaan yritetty vaikka mitä, mitä te luulisitte että se on? Se on juuri sitä downshiftaamista.
Kun ruiskutan kasvimaan tehomyrkyillä ettei ne pirun naakat söisi koko satoa, mitäpä muuta se on kuin downshiftaamista? Niin mitä?
Ja kun hakkaan klapeja puuvajassa sateen ankarasti rummuttaessa peltikattoa kolmatta päivää, mitä minä silloin harrastan? No downshiftausta, tietenkin!
En vaan tiennyt harrastavani tällaista hienoa asiaa!
Joten seuraavan kerran kun joku purjehduskenkäinen pellepeloton tulee kertomaan minulle että pitäisi ottaa rauhallisemmin, minäpä kerron sille asian tai parin downshiftaamisesta mitä se ei ole ennen tullut ajatelleksikaan.
Ja sitten painun mökille leikkaamaan vyötärönkorkuista heinikkoa, kirsikankokoisten punkkien nakertaessa paljaita, karvaisia jalkojani.