Kasper Diem -blogi julkaisee ensimmäisenä Suomessa ympäristöministerimme fiktiivisen vastineen viime päivien suonsuojeluuutisille. On nimittäin tärkeää että saamme myös toisen – joskin täysin keksityn – näkökulman meneillään olevaan keskusteluun. Eläköön demokratia!
Kansalaiset!
Eilen käytin ministerinvaltaani ja pistin stopin sille inhottavalle suonsuojeluohjelmalle josta emme tykkää, mutta tuliko siitä kiitosta? Ei, päinvastoin! Nyt kaikki lehdet pitävät minua näköjään jonain ihme junttina.
Kansalaiset, mitä teitä oikein vaivaa?
Mitä enemmän asiaa pyörittelee, sitä vaikempaa tätä negatiivisuutta on nimittäin ymmärtää. Suot ovat luotu kuivatettaviksi. Piste. Vai ei kai kukaan tosissaan halua kahlata jossain turpeessa loppuikäänsä?
Myönnän toki että suosta voi harvoissa tapauksissa olla hyötyäkin, niinkuin suopotkupallon MM-kisoissa. Silloin elinkeinoelämäkin saadaan mukaan suon laidalle sponsoroinnin merkeissä! Mutta muuten väittäisin että soista on maassamme pelkkää haittaa hyttysten pesimäpaikkana ja hankalana kulkuväylänä, vaikka olisikin citymaasturi. Kokeiltu on.
Yhden asian haluaisin sitäpaitsi nyt kertakaikkiaan selvittää.
Jos Väinö Linna luo romaanihenkilön joka kuivattaa suon ja rakentaa siihen torpan niin tätä romaanihenkilöä pidetään työtäpelkäämättömänä suomalaisuuden symbolina, ja kirjassa hahmo saa siitä hyvästa raivausmitalin.
Mutta auta armias jos minä ministerinä oikeassa elämässä käytän valtaani siihen että saadaan nämä inhottavat suot hävitettyä maastamme, niin mitä siitä seuraa? Kauheaa purnausta joka tuutista.
Kansalaiset, luulin että suot ovat kansakuntamme vihollinen?
Se on kuulkaa niin että se joka haluaa lampsia rämeessä voi minun puolestani tehdä sitä jossain ihan muualla, vaikka Ruotsissa.
Terveisin,
Ympäristöministerinne
