Hei kaikille,
Olen hyvin iloinen siitä että saan tänään vastaanottaa tämän ensimmäistä kertaa Suomessa jaettavan Uusliberalismi-Finlandian. Täytyy sanoa että jo oli aika että tällainen palkinto saatiin maahamme. Aikakin tuntuu juuri oikealta.
Meillähän on ennestään jo Kirjallisuus-Finlandia, Tieto-Finlandia ja Junior-Finlandia. Kaikki hyviä palkintoja. Mutta totta puhuen vähän sellaista haihattelijoiden touhua.
Puhumattakaan siitä että olemme viime vuosina saaneet kasan vielä epäilyttävämpiä Finlandia-palkintoja. Niin kuin Tango-Finlandian, Iskelmä-Finlandian ja jopa Sarjakuva-hiton-Finlandian. LOL. Oikeasti.
Siksi olen erityisen iloinen tästä Uusliberalismi-Finlandiasta. Tämä kun on eksaktia tiedettä eikä mitään unelmointia.
Kiitän myös rahoista. Kolmekymmentätuhatta euroa on tietenkin symbolinen summa, mutta olen iloinen siitä että se maksetaan suoraan sveitsiläisen pankkini tilille palkinnon luonteen mukaisesti. ”Danke schön und halt den Mund” niin kuin pankkiirini Helmut saattaisi sanoa. Helmut on kyllä mainio.
Mutta totta puhuen tämän palkinnon suurin tunnustus on siinä että se vahvistaa että minun työni on arvokkaampaa kun muiden. Kyllähän minä varallisuuteni puolesta olen aina kuulunut eliittiin, mutta tämä Talous-Finlandia on tärkeä symbolinen osoitus siitä että maailmankatsomukseni on oikea.
Haluan tietenkin kiittää hallitustamme kaikesta minkä on tehnyt maamme hyväksi. Kiitti. Nämä ovat ihania aikoja elää. Viekää vielä se hallintarekisteriasia finaaliin niin avot.
Mutta en tietenkään aina ajattele taloutta. Nytkin olen miettinyt että miksi esimerkiksi kirjallisuusfinlandian kohdalla joka vuosi niin kauheasti vatvotaan että menikö se palkinto oikeaan osoitteeseen? Koska näin Uusliberalismi-Finlandiavoittajan näkökulmasta tässä ei ole mitään epäselvyyttä. Kaikkeen tekemiseen pätee sama sääntö oli se taide, talous tai ihmissuhteet: se joka myy eniten on paras.
Raha on kuitenkin luotettavin mittari mitä meillä on, ja minusta on ihmeellistä että siitä tarvitsee edes keskustella.