– Hei… olen miettinyt yhtä asiaa. Minähän saan tällä hetkellä tarpeeksi ravintoa ja auringonvaloa… mutta miksi minulla ei ole nimeä?
– No mutta sinähän olet vuoden vauva. Eikö se muka ole hienoin titteli mitä tässä maassa voi saada?
– Juu, niin kai… mutta entäs sitten kun en enää ole vauva? Et ole tainnut miettiä tätä loppuun saakka?
– Hmm… olet kyllä ehkä oikeassa.
– Sitäpaitsi kaikilla muillakin vauvoilla on nimet? Minusta tämä olisi hyvä hoitaa nyt pois samantien.
– Ai juuri tällä punaisella sekunnilla?
– Juu, mielellään.
– No mutta hemmetti, hoidamme tämän! Kastetaan sinut saman tien!
– Oikeastiko? Ai nytkö me mennään kirkkoon? Kiva!
– Ei, sinähän olet pakana. Mutta sen sijaan suoritamme siviilikasteen nyt saman tien.
– Oletko varma tästä? Tämä vaikuttaa vähän turhan arkiselta.
– Ei, tämä on just hyvä. Oletko valmis? Vuoden graafikkona 2013 julistan että nimesi on tästä päivästä lähtien Atlas.
– Atlas? Miten hieno nimi. Kiitos!
– Hei, eipä kestä, vuoden vauva ansaitsee parhaan nimen. Ja nyt jos naapurin koira sattuisi vielä kävelemään niin saadaan sinulle vielä kummi!
– Vau. Olen kyllä maailman onnekkain vauva.
