Taas kerran on jonkinnäköinen Talvisodan juhlavuosi. Ja taas kerran kerrataan suomalaista sankaritarinaa lumisista sotilaista jotka pelkillä puusuksilla ja sisulla voitti ylivoimaisen vihollisen mahdottomalta näyttävässä tilanteessa.
Kuulostaako tutulta? Olisi ihme jos tämä olisi ensimmäinen kerta kun kuulet tästä Suuresta Kansallisesta Sodasta, sillä tuntuu että asiasta julkaistaan joka vuosi satoja hyllymetrejä kirjallisuutta.
Ja tämä herättääkin kysymyksen siitä tarvitsemmeko todellakin vielä yhtä juhlavuotta? Vai olisiko Mainilan laukaukset olleet tutut ilmankin?
Toisin sanoen on aika siirtää katse eteenpäin. Hyväksyä tapahtunut, mutta miettiä välillä muitakin asioita.
Nyt tarvitaan siis yhteistä ponnistusta saada tämä ikuinen Talvisota päätökseen.
Olisiko vuosi 2014 vihdoinkin vuosi jolloin saadaan sota loppumaan? Koska emmehän halua että tulevien sukupolvien tarvitsee käydä samaa sotaa uudestaan ja uudestaan?
Sitäpaitsi, paljonko uutta tietoa siitä sodasta tässä vaiheessa voi enää löytyä? Ja vaikka löytyisikin, niin muuttaisiko se sitä faktaa että Suomi itseasiassa hävisi sodan?
Juu, tiedetään, hopea ei ole häpeä. Mutta onhan maailmassa monta muutakin maata jotka hävisivät sodan. Niinkuin Saksa. Jota tuskin koskaan näkee juhlivan häviötään ”hienona torjuntavoittona.”
Asia on tärkeä. Jos tällä kampanjalla saadaan yksikin toimittaja olla kirjoittamatta edes yhtä iltalehden erikoisliitettä olemme jo voiton tiellä.
Joten sovitaisiinko nyt niin että vietetään vielä nämä juhlallisuudet? Lasketaan muutamat seppeleet, kiitetään vielä kerran kohteliaasti veteraaneja, mutta sitten siirrytään jo eteenpäin ja mietitään jotain muuta. Koska tämä ei ole pian enää tervettä.
Nyt jos koskaan tarvitaan Talvisodan henkeä siihen että annetaan jo asian olla.
