Jonkin aikaa sitten me täällä Kasper Diem -blogissa saimme syntymäpäivälahjaksi yksittäispakatun suolakurkun. Lahja oli hyvin arvostettu, ja onkin ollut kunniapaikalla blogimme sosiaalitiloissa siitä saakka.
Nyt on kuitenkin aika koemaistaa kurkkua. Mutta osaammeko arvostaa sen makua tarpeeksi? Ei välttämättä. Siksi pyysimmekin arvioijaksi Etelä-Helsingin johtavan maustekurkkuintoilijan, Sanna Manderin.
Sanna Mander, sanot olevasi ”suolakurkkunatsi”. Onko se hyvä vai huono asia?
Oletko nähnyt Seinfeldin klassikkojaksoa ”The Soup Nazi”? Natsius tarkoittaa tässä tapauksessa että on intohimoinen jonkun asian suhteen ja asettaa paljon sääntöjä. Se siis on tässä tapauksessa positiivinen termi.
Millainen sitten on hyvä suolakurkku?
Itse haen ennenkaikkea rapeutta. Ja kurkun pitää olla ennemmin suolainen kuin makea.
Hyvä. Mutta maistetaanpa tätä nimenomaista kurkkua. Tässä Spreewaldhofin yksittäispakatussa yksilössä näyttäisi tulevan suolakurkkutyökalu mukana.
Onko tuo joku miehisyyden symboli? Se näyttää joltain mitä Austin Powers saattaisi pitää kaulassaan.
Niinpä. Millainen sitten on huono suolakurkku?
Itse en välitä cornichon-tyyppisistä pienistä cocktailkurkuista. Ne tuntuvat enemmän koristeelta kuin oikealta suolakurkulta.
Aika komea jötkäle.
Hajukin on mielenkiintoinen… makea, ettenkö sanoisi cornichon-mainen.
No mutta kimaltelee kuitenkin komeasti auringonpaisteessa.
Hetkinen, tämä ei nyt maistu normaalille.
Voisiko se olla siksi että se on ihan ruskea sisältä?
Spreewaldhof ei nyt vakuuta. Varsinkin kun kyseessä ei edes ole vanhentunut tuote, pakkauksen mukaan tämä menee vanhaksi kesäkuussa 2018.
No mitkä sitten ovat lempisuolakurkkujasi?
Myrttisen maustekurkut joita sai mummolassa Torniossa kun olin lapsi ovat suosikkejani. Mutta myös Felixin uudet suolaisat ovat erittäin hyviä.
Entäs mikä on suolakurkku jota et unohda?
Amerikassa maistamani kosher dill pickle -kurkut. Keltaisia väriltään. Paljon tilliä.
Kiitos. Lopuksi, voitko suositella jotain tietolähdettä meille jotka haluavat oppia enemmän suolakurkuista?
Voin lämpimästi suositella suolakurkkublogia. Se on erittäin perusteellinen ja asiantuntevasti kirjoitettu.
Silloin kun Sanna ei syö suolakurkkuja hän toimii kuvittajana. Katso portfolio tästä.