Suomessa seurataan välillä jopa kohtuuttoman tarkasti Amerikan erilaisia vaaleja. Mallia otetaan niin tavasta kampanjoida kuin vaaleissa käytettävästä grafiikasta. Mutta yksi tapa ei ole koskaan rantautanut meille: vauvojen suutelu.
Yhdysvalloissa tämä kampanjoinnin muoto on kuitenkin niin vakiintunut että sillä on jopa oma Wikipediasivunsa, ”Handshaking and baby kissing”. Sen mukaan tämän vauvojen pussailuperinteen aloitti presidentti Andrew Jackson jo vuonna 1833, vakuuttakseen sen ajan äidit että oli hyvä ehdokas. Vaikka naiset sinänsä saivat Yhdysvalloissa äänioikeuden vasta vuonna 1920.
Vuoteen 1886 mennessä tapa oli jo niin vakiintunut että Babyhood-lehti raportoi että useimmat presidentit olivat jo hyväksyneet vauvojen suutelun ”osana virallisia tehtäviään.”
Miksi tämä kampanjoinnin tapa sitten ei vieläkään ole suositumpi meillä? Yksi syy on tietenkin vauvan integriteetti – on ongelmallista jos vauva aikuisena esimerkiksi omaksuu täysin päinvastaisen poliittisen kannan kuin ehdokas. Korona-aika ei myöskän varsinaisesti yllyttänyt ylimääräiseen fyysiseen koskemiseen. Mutta pääsyy on varmastikin se että se on, no, creepyä. Suomessa vauvojen suutelu ei kertakaikkiaan ole ookoo. Ja hyvä niin.
Mutta entäs sitten koiravauvan, eli tuttavallisemmin koirulin pussailu? Moni koirulihan suorastaan nauttii huomionosoituksista, eikä ole moksiskaan fyysisestä kosketuksesta. Ja onhan koiruli monella tapaa 2020-luvun uusi vauva. Siksi koirulien pussaaminen osana vaalikampanjaa lienee ookoo – niin kauan kun kestää hengityksen hajun.
Team Strömppis on siksi päättänyt tästä eteenpäin ottaa kampanjoinninsa kärjeksi olla erityisen ystävällinen koiruleille. Koiruli ei sinänsä pysty äänestämään – mutta eipä toisaalta pysty ihmisvauvatkaan.
Joten muista siis vaaleissa numero 234 – sitä koirakin äänestäisi.
