Olen ollut kiven sisällä niin kauan etten oikeastaan enää muista mistä rikoksesta minut on tuomittu. Se on kuitenkin varmasti ollut vakava, koska minulla on elinkautinen. Mutta se ei haittaa. Olen aina elänyt sen mukaan että jos on tehnyt rikoksen, niin se täytyy sovittaa. Vaikkei muistaisi mikä se on. Ja sitä teen nyt.
Olen kuullut huhuja että jotkut muut kanat täällä kaivaisivat tunnelia salaa öisin joka olisi päivisin munajulisteen peitossa, mutta sellaiseen minä en ryhdy. Olen päättänyt käyttäytyä hyvin, koska olen kuullut huhun että sillä tavalla voin päästä ehdonalaiselle parin vuoden sisään. Mutta se saattaa kyllä olla pelkkä huhu.
Meitä on täällä kuutisenkymmentä vankia yhtä selliä kohden, eli aika paljon. Välillä tulee ahdasta, mutta vartija on sanonut minulle että minun on syytä olla tyytyväinen, koska olen virikesellissä. Muualla on kuulemma vielä ahtaampaa. En totisesti haluaisi olla siellä.
Ai että miten ajan saa täällä kulumaan? Aika paljon tulee nosteltua rautaa. Ja välillä ollaan hakattu toisillemme muiden vankien kanssa tatskoja. Näetkö tämän tatuointikoneen? Olen itse tehnyt sen korvalappustereoiden moottorista ja kuulakärkikynästä. Mutta usein kyllä vain kastamme nokan musteeseen ja annamme mennä. Tavoitteena on saada tämä siipi täyteen ”leimoja”. Niinsanottu full sleeve.
Mutta on minulla kyllä yksi lohtu. Olen raskaana! Maltan tuskin odottaa että minulle tulee oma lapsi josta huolehtia. Ehkä minut sen jälkeen myös siirretään johonkin muualle? Odotus saa sitäpaitsi aikani täällä kulumaan nopeammin. Ja antaa tietenkin elämälleni ihan eri tavalla suunnan. Rakastan kanavauvoja. Ne ovat niin keltaisia ja pörröisiä ja tuoksuvat hyvältä. Minusta tulee varmasti hyvä äiti. Olen jo päättänyt että lapsen nimeksi tulee Janessa.
Ai että! Nyt! Voin tuntea miten muna syntyy! Voisitko äkkiä tuoda kätilön ja kuumia pyyhkeitä? Voi tätä onnenpäivää!
Hei, mutta mitä teet? Et kai ole viemässä minun vielä kuoriutumatonta Janessaa mihinkään?
Mitä täällä oikein tapahtuu?