Tänään on paljastunut että elokuvaohjaaja Renny Harlintulee ohjaamaan suositun Luokkakokous-komedian kolmannen jatko-osan.
Elokuvasarja on tämän vuosituhannen suosituimpia kotimaisia teoksia – vaikkakin kriitikot eivät aina ole olleet yksimielisiä kahden ensimmäisen osan erinomaisuudesta. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti huolestuta Harlinia, joka kertoo luovansa kolmannesta osasta ”Suomen kansalle klassikon, josta kaikki voivat nauttia pitkään”.
Harlinin mukaan se on myös ”palkinto hänelle itselleen”.
Mutta miten sitten ylittää kahden ensimmäisen osan suosio?
Kasper Diem -blogin tavoittama lähde on jo nyt päässyt katsomaan uuden komediaelokuvan käsikirjoitusluonnosta, ja voi kertoa että yllätyksiä on luvassa. Tässä tärkeimmät:
• Elokuvan nimeksi on tämän hetken tietojen mukaan tulossa Luokkakokous III – Laugh Hard. Tietojen mukaan tämä viittaa uuden elokuvan sisäänkirjoitettuun hauskuuteen.
• Luokkakokous tullaan tällä kertaa pitämään Suomen rajojen ulkopuolella, Los Angelin Nakatomi Towerissa joulunaikaan.
• Elokuvan lopusta ei vielä ole lopullista versiota, mutta yhtenä mahdollisuutena on väläytetty että suosittu koomikko Sami Hedberg kompastuu Nakatomi Towerin näköalatasanteen aidan yli, huutaen uutta one-lineriaansa tippuessaan tyhjyyteen, ”yippee-ki-yay, rillit huuruuuuuuussa”. Tätä ei tosin vielä ole vahvistettu.
Tällä viikolla me täällä Kasper Diem olemme vihdoin nähneet uuden Rogue One: a Star Wars Story -elokuvan. Se oli tylsä. Tässä kuitenkin viisi huomiota.
1) Rogue One vilisee uusia hahmoja. Näköjään on kuitenkin ajateltu että yleisö kaipaa tuttuja hahmoja, ja siksi niitä oli ripoteltuna kameoina ympäri elokuvaa. Ja ehkä juuri siksi myös elokuvan uusi robotti, K-2SO on käytännössä kopio vanhasta tutusta C-3PO:sta. Okei, ehkä vähän vahvempi. Mutta luonne on todellakin sama.
2) Me täällä Kasper Diem -blogissa saimme vasta elokuvan jälkeen tietää että jo Star Wars Episode IV:ssa (1977) esiintyvä Grand Moff Tarkin oli luotu tietokoneella. Tämä olisi kuulemma pitänyt huomata.
Sinänsä ihmettelimme tietenkin miten jo alunperin vanha näyttelijä ei ollut ollenkaan vanhentunut neljässäkymmenessä vuodessa, mutta tehoste oli uskomattoman hyvä. Ja (mini-spoiler alert) myös lopun prinsessa Leia. Vaikkakin Leia tietenkin vain vilahti muutaman sekunnin valkokankaalla.
Tässä on kuuden minuutin klippi jos prosessi tämän tieteokonerenderoinnin takana kiinnostaa.
3) Mutta! Elokuvassa esiintyy myös eräs kapinallisten johtaja Mon Motha, joka teki myös ensiesiintymisensä vuosikymmeniä sitten Jedin paluussa (1983). Mon Motha on muuten myös hieman nuoren Tarja Halosen näköinen.
Päinvastoin kuin Tarkinin näyttelijän Mon Mothan alkuperäinen näyttelijä Caroline Blakiston on kuitenkin vielä elossa – vaikkakin jo 83-vuotias. Mutta sen sijaan että tämä kapinallisjohtaja olisi renderoitu uusiksi tietekoneella, niin tässä tapauksessa on jostain syystä vain palkattu uusi samannäköinen näyttelijä.
Se ei tee järkeä. Jos ei kerran ole väliä onko näyttelijä sama vai ei, niin miksi Tarkinin tapauksessa on nähty se hullu tehostevaiva, mutta Mon Mothan tapauksessa ei?
Toisin sanoen me täällä Kasper Diem -blogissa peräänkuuluttaisimme tähän asiaan hieman johdonmukaisuutta.
4) No, mutta tapahtuu elokuvassa muutakin kuin vanhojen hahmojen uudelleenlämmittämistä, niinkuin oikein pitkä kohtaus jossa koko kapinallislaivasto yrittää pienten siittiöiden lailla lentää freudilaisen reiän läpi jotta pääsisi salaiseen puutarhaan paratiisiplaneetta Scarifille.
Tässä avaruuden Dubaissa sijaitsee nimittäin ne tärkeät piirustukset joita kokoajan jahdataan. Filmiryhmälle on varmasti myöskin ollut mukavaa kun saa kerrankin kuvata aurinkorannalla eikä jossain suossa.
Tämä mahdollistaa myös sen että ensimmäistä kertaa Tähtien sodan historiassa saamme nähdä kahlaaviastormtroopereita. Jos sellainen kiinnostaa.
5) Mutta miksi elokuva sitten oli tylsä? No ensinnäkin kaikki tietävät että kapinalliset saavat piirustukset haltuunsa – se selvisi nimittäin jo vuonna 1977 ensimmäisessä Star Wars -elokuvassa, joka sijoittuu avaruusajallisesti Rogue Onen jälkeen. Joten ainoaksi jännitykseksi jää miten piirustukset saadaan haltuun. Ja se tapahtuu loppujen lopuksi aika suoraviivaisesti.
Ookoo, sen jälkeen kun piirustukset ovat hallussa on sinänsä ihan tyydyttävää katsoa kun tiedosto lähetetään galaksisella wetransferilla kapinallisten komentoalukseen. Se tuntuu samalta kun lähettäisi ison tiedoston painoon. Johon kaikki graafiset suunnittelijat voivat samaistua.
Arvosana: 2/5.
Myöhemmin tänä vuonna nähdään sitten ”varsinainen” Star Wars -elokuva (episode VIII), jonka jälkeen vuonna 2018 on tiettävästi tulossa spin-off-elokuva nuoresta Han Solosta. Ja myöhemmin ehkä vielä Boba Fett -elokuva. Jotka tietenkin kuuliaisesti aiomme mennä katsomaan.
Jos meidän täällä Kasper Diem -blogissa kuitenkin pitäisi valita suosikkimme kaikista spin-off-elokuvista sen on kuitenkin oltava vuonna 1984 tehty Ewokien taistelu, josta puhutaan nykyään aivan liian vähän. Tai mahdollisesti Ewokien taistelu II (1985).
Ehkä Ewokki-elokuviinvoisi siis saada vielä kolmannen osan sen Boba Fett -elokuvan sijaan?
Yleisradion eilen esittämä Pekka ja Pätkä n*******inä on herättänyt paljon keskustelua julkisuudessa. Monet ovat pitänyt tämän vanhan Suomifilmin näyttämistä ilman kontekstointia rasistisena, kun taas toisten mielestä se pitää nähdä aikansa kuriositeettina jolla ei ole kytköstä nykymaailmaan.
Yleisradio itse ei kuitenkaan näe elokuvan esittämistä ongelmana, koska se on ”suunnattu iäkkäämmille katsojille”, ja on lisäksi sitä mieltä että kyseenalaistamisella ”tehdään kärpäsestä härkänen”.
Tänään klassikkoelokuvien sarja kuitenkin jatkuu kun televisiosta nähdään ensimmäistä kertaa Pekka ja Pätkä -elokuvien vähiten tunnettu osa, Pekka ja Pätkä kieltävät holokaustin.
Elokuva on siitä erikoinen että siinä ei esiinny alkuperäisiä näyttelijöitä ollenkaan, jonka lisäksi sen on ohjannut täysin tuntematon ohjaaja Jukka Saaresmaa. Sen erottaa muista Pekka ja Pätkä -elokuvista myös se että se on tehty niinkin myöhään kuin 2008. Itseasiassa Pekka ja Pätkä -tuotemerkin haltijat ovat painokkaasti kieltäneet että sillä olisi mitään tekemistä alkuperäisten elokuvien kanssa.
Moni onkin jo ehtinyt älähtää siitä että tämä klassikko näytetään ylipäätänsä, varsinkin kun elokuva-arvostelijat ovat kautta linjan pitäneet sitä ”ala-arvoisena”, ”todella tylsänä” ja jopa ”sontakasana”. Leffassa nähdäänkin lähinnä kaksi näyttelijää puhumassa tuntikaupalla suoraan kameraan, ja sen sanoma on väsyttävää jankkausta siitä miten ”uhrien kertomiin todisteluihin ei voi luottaa” ja että ”keskitysleireissä ei edes ollut suihkuja”.
Elokuvan näyttämisestä televisiossa pidetään silti kiinni, koska se ”kuvaa omaa aikaansa niin hyvin” ja koska se on tehty kahdeksan vuotta sitten katsojat ”osaavat varmasti asettaa sen antisemiittisen sanoman historialliseen kontekstiinsa”.
Klassikkoelokuvien sarja jatkuu ensi viikolla elokuvalla Pekka ja Pätkä pieksevät romanikerjäläisen.
