– Hei! Psst! Minulla on yksi asia jota minun on pitänyt kysyä.
– Ai, mutta sehän on vuoden vauva 2015. Kysy pois.
– Miten siinä taannoisessa askarteluilpailussa oikein kävi missä piti suunnitella paperinen lumihiutale? Tuliko siihen paljon vastauksia?
– Ööh… no tiedätkö miten joskus kun järjestää kilpailun tulee niin paljon kilpailuvastauksia ettei niitä kerta kaikkiaan pysty kahlaamaan läpi? Tällä kertaa sitä ongelmaa ei ollut… koska vastauksia ei tullut yhtään.
– Ei yhtään?
– Ei yhtään.
– Oho. Mutta tiedätkö, tavallaan vähän arvelin että tässä kävisi niin. Ja siksi minulla on sinulle pieni lahja.
– Paperitollo jota olet imeskellyt?
– Parempaa. Avaa se.
– Vai onko tämä sittenkin käytetty nenäliina?
– Ei mutta vuoden vauva! Tämähän on ilmiömäinen lumihiutale!
– Äsh. Minullahan on nykyään kaksi hammasta joilla pureskella. Ei se ollut konsti eikä mikään.
– No mutta siinä tapauksessa saan sanoa onneksi olkoon! Olet voittanut Fiskarsin paperisakset.
– Tuota… oletko nyt ihan varma? Olen kuitenkin vasta kuusi kuukautta vanha. Eikö se ole vähän vastuutonta antaa niitä minulle?
– Ei todellakaan, olet ansainnut ne! Olithan ainoa osallistuja.
– Mutta entäs säännöt? Yleensähän perheenjäsenet eivät saa osallistua tämäntyyppisiin kilpailuihin.
– Säännöt schmäännöt. Nauti nyt huipputerävistä saksistasi.
– No kiitos siinä tapauksessa. Olet kyllä maailman paras huoltaja!
Tämä postaus oli kai tavallaan Fiskars Classic -saksien sponsoroima.
