Kasper Diem

Joskus kun näkee rappuset sitä saattaa ihmettellä mihin ne vievät, eikö totta? Mutta mitä jos alhaalla odottaakin vain hirvittävä pettymys? Tämä on matka jota Kasper Diem -blogi ei voinut olla tekemättä.

Huomionarvoista tämän rappusretken alkumetreillä on että kokolattiamatto loppuu heti kuin seinään. Tämä ei varmastikaan ole sattumaa. Tämä on luonnon oma tapa kertoa että tulemme pian taas katkerana kiipeämään rappuset takaisin ylös kun alhaalla ei ollutkaan mitään.

Nämä rappuset tarjoavat sinänsä pieniä hengähdystaukoja rapputasanteiden muodossa. Niissä on hyvä viivähtää hetken ja miettiä mitä järkeä on kulkea näitä rappusia jotka selvästikään eivät johda mihinkään.

Vau, puuviilua seinissä. Arkkitehtuurin monimuotoisuus ansaitsee kiitosta, mutta muutenhan tämä taitaa olla ns. ”turha reissu”. Mutta se ei estä meitä jatkamasta alaspäin.

Näissä rappusissa riittää tasoja. Siitähän ei pääse mihinkään ette ne tuovat vähän vivahteita matkamme orastavaan pettymykseen joka tulee olemaan karvas.

No niin, nyt määränpää näkyy jo! Miten iso pettymys tulee olemaan? Jännitys on sietämätön!

Vau, rappusten alapäässä on lukittu ovi mistä ei enää pääse mihinkään! Voi pojat mikä antikliimaksi. Mutta turha tulla sanomaan ettemmekö olisi varoittaneet!

Lukijat jotka nauttivat tästä tarinasta saivat suuren tyydytyksen myös tästä: Mihin rappuset vievät? (Varoitus, tulet pettymään!)