Vaikkakin Kasper Diem -blogin ruokaviikot ovatkin ohi tältä erää mielenkiintomme ruokakulttuuria kohti ei näytä laantumisen merkkejä. Päinvastoin! Siksi arvostelemmekin tänään kirjan Leivo koirallesi – Tee itse herkkuruokia koirallesi.
Nyt jokaisen terveen ihmisen pitäisi tietenkin ihan ensimmäiseksi tämän kirjan nähdessään kysyä itseltään sen tärkeän kysymykseen: tarvitseeko piskille nyt vielä ruveta leipomaan kaiken sen ulkoiluttamisen ja kakankeräämisen jälkeen?
Ja sen jälkeen vielä ”enkö nyt mene vähän liian pitkälle sen kanssa että pidän koiraani lapsen korvikkeena?”
Mutta sitten kirjan kannen avaa ja huomaa että kirjan kanssa tulee luunmuotoinen kakkumuotti ja kaikki on taas hyvin! Totta munassa koiralle saa leipoa jos siltä tuntuu, sehän on vain ”hau-skaa”.
No mutta entäs itse reseptit? Koirahan on tunnetusti suden jälkeläinen, ja sikäli sen sen pitäisi myös noudattaa samantyyppistä ruokavaliota. Sikäli on onni että tuoreet tutkimustulokset osoittavatkin yllättävästi että päinvastoin kuin ennen on luultu susien pääasiallinen ravinto luonnossa muodostuukin cantuccineista. Sen lisäksi ne syövät cannelloneja, parmesaania ja juovat cappucinoa.
Tiedemiesten suorittamissa kokeissa luonnonvaraisille susille yritettiin lisäksi tarjota juustoa joka ei ollut valmistettu Parman maakunnassa, jolloin susi sylkäisi juuston ulos, pyöritteli silmiään ja sanoi selvällä suomenkielellä ”hyi helvetti.”
Sen jälkeen susi vielä huomautti että aikaisemmin tarjotuissa cantuccineissa olisi kyllä pitänyt käyttää neitsytoliiviöljyä tavallisen oliiviöljyn sijaan, mutta että ei viitsinyt silloin sanoa mitään koska oli kohtelias, mutta että nyt mitta tuli täyteen.
Kirja osuu siinä mielessä siis nappiin ettei ole mitään mitä koiraeläimet rakastavat niin paljon kuin viljaa. Ja toden totta: usein luonnossa saattaakin nähdä susilaumoja kirmaamassa kullankeltaisilla viljapelloilla, napsien täyteläisiä tähkiä minkä ehtivät.
Eikä tämä viljatuotteiden syöminen suinkaan rajoitu pelkästän susiin. Myös australialaisten dingojen tiedetään syövän skonsseja samalla kun ne pelaavat canastaa aboriginaalien kanssa. Kirja ottaa tämänkin reseptivalikoimassaan huomioon.
Arvio: Viljalla syötetty koira on onnellinen koira sanoo vanha kansa, ja tämän ”dogman” tämä keittokirja on sisäistänyt hyvin. Jotkut kirjan resepteistä voisi kuitenkin kohentua siten että niihin lisää vähän ilmakuivattua kinkkua Parman maakunnasta, josta lapsi koira varmaasti ilahtuisi.
Arvosana: ****
Kasper Diem -blogi suosittelee kaikille tassutteleville ystävillemme!
