3. Muffinssilla täytetty teekannu (Lipton)
Rouskis rouskis, haukkasin juuri epäloogisesti palan teekannusta koska huomasin että se on täytetty muffinssilla. Täytyy tosin sanoa että koska nämä keramiikkasirpaleet tekevät ikäviä viiltohavoja suun sisäpuolelle kaikki maistuu nyt vain verelle eikä kovin hyvälle.
Oudointa tässä ei kuitenkaan ole mainos, vaan se että joku oikeasti haluaisi juoda ”mansikka-kuppikakun makuista vihreätä teetä”. Oikeasti?
2. Hei kaverit, pysäköidään huolimattomasti ja syödään jogurttia! (Valio)
Mikä on kauneinta mitä kolme aikuista miestä pystyy tekemään yhdessä? Sitä minäkin: keskeyttää jalkapallopeli, ajaa kolme järkevää perheautoaan nurmikolle, syödä jogurttia yhdessä ja sen jälkeen vertailla sitä autoihin.
Dialogi on nuorekasta, rentoa ja kuin suoraan elävästä elämästä: ”Mä oon pistellyt jo pari näitä ananaksia. Tää on maukasta mutta kevyttä, joten pallon perässä jaksaa juosta, vaikka vetäisi vielä kolmannenkin purkin.” Ja vielä väitetään etteivät miehet ikinä keskustelisi mistään järkevästä keskenään.
1. Makkarametsällä (Orat)
Hei kaikki, nyt on paras aika mennä luontoon poimimaan isoja pulleita makkaroita! Mikä paratiisi! Mihin tahansa katseensa laskee niin metsä vilisee lihaisia slerssejä!
Mitä tässä mainostetetaan? Mitä firma tekee? Sillä ei ole väliä koska olet juuri astunut mainosmiehen henkilökohtaiseen fantasiaan.
Ja juuri siksi se on Kasper Diem -blogin kuukauden mainos.
Related Posts
Näe vuoden graafikko 2013 arvostelemassa vaalimainosnäyttelyä: ”Nuorella Vapaavuorella on sänkykamarikatse”
Viisi esimerkkiä siitä miksi olemme tuhon omia
Varo helsinkiläistä korppiarmeijaa
Näkökulma: Woohoo! Miten on mahdollista että löytyy vielä näin hyviä uusia markkina-alueita aseille?!?
Salolaiset kirpputorilöydöt top 5
Katsoin tuosta teemainoksen kuvasta, että nytkö sitä pekoninmakuista teetä saa! Ei näytä yhtään mansikkakuppikakulta, vaan laardilta.
Niinpä.
Hrrrr, tuo eka mainos on tehnyt pahaa, melkein tunnen sen terävän posliinin. Eikä siitä kuvasta muutenkaan oikein saa tolkkua.
Vikassa meininki on kuin Cocco Billissä ! Cocco Billin maailmassa kukaan ei vaan näytä poimivan, tai muutenkaan reagoivan kummemmin joka paikasta sikiäviin makkaroihin.
Kirjoitin joskus kännipäissäni Liptonille copyn:
Lipton-tee, se on jee.
Kolmiopussit, kaikkea nussit.
Itseäni hämää tuossa makkaramainoksessa se, että nainen on kovin masentuneen oloinen. Nainen lähinnä näyttää makkaramurhaa suunnittelevalta kuin puhtaan ruuan puolesta puhujalta.
Ja ihan oikeasti, kuka poimii metsästä yhtään mitään noin? Istuen ja haaveillen?
tosta vikasta tulee mieleen (olisiko aubrey beardsleyn tekemä? ) kuvitus naisesta metsässä, jossa kasvaa penis-sieniä. siis toooodella hämärää, niin monella tasolla. onks nää muuten oikeita?
Minä en sanoisi että nam. Aika huono mieskuviteltu tilanne – tai sitten suunnattu streotyyppisesti sille, joka jugurtin miehelleen muka evääksi ostaa, eli naiselle.
Makkarakuvasta herää vain kysymys, että mikä riita perheelle on tullut että hyvät makkarat on paiskottu luontoon? Äijäkö kännipäissään niitä heitellyt, kun on niin pskaa tavaraa?