– No mutta hei, sehän on vuoden vauva! Arvaa mitä? Olen hankkinut sinulle yllätyksen.
– Niinkö? Huippua, minä rakastan yllätyksiä! Onko se riikinkukko? Olen aina halunnut riikinkukon niin kuin joku viktoriaanisen ajan kuninkaallinen vauva.
– Ei, oletko hullu? Mutta sen sijaan olen hankkinut sinulle tällaiset aistikkaat kävelykärryt.
– Ai. No, ovathan nekin tavallaan ihan värikkäät.
– Katsos nyt voimme leikkiä että minä olen fysioterapeutti, ja sinä olet potilaani joka on menettänyt kävelykykynsä, joten sinut täytyy kuntouttaa.
– Ööh, ei kuulostaa normaalilta. Ovatko viranomaiset tietoisia siitä miten kasvatat lapsia?
– Ha ha, hyvin hauskaa. Mutta kokeillaan! Harjoitusohjelmasi tulee olemaan tiukka, mutta takaan että puolen vuoden sisään kävelet.
– Näin? Ei ole kovin monimutkaista.
– Snif. Olen niin ylpeä itsestäni. Fysioterapian opintoni eivät sittenkään menneet hukkaan.
– Älä sekoile, kaikki tietävät tässä vaiheessa että olet opiskellut graafista suunnittelua. Tuskin edes tiedät mitä fysioterapia on.
– No ehkä en, mutta sainhan sinutkin kävelemään?
– Itse asiassa olen osannut sen jo jonkin aikaa, en vaan halunnut tuottaa sinulle pettymystä kertomalla sitä. Mutta ookoo, leikki loppuu tähän– ja nyt saat luvan antaa minulle kyydin ympäri asuntoa!