Parhaillaan pelattavissa Sotshin talvilolympialaiskisoissa on tuttuun tapaan kisamaskotit. Tänä vuonna niitä on kolme : Putin, Medveded ja Boris Jeltsin Jääkarhu, Leopardi ja Jänis.
Jääkarhu on saanut kritiikkiä siitä että se ottanut hieman liikaa inspiraatiota vuoden 1980 Moskovan olympialaisten kisamaskotista, mutta siihen emme ota nyt kantaa.
Mutta miksi juuri kolme maskottia? Pitkäänhän pärjättiin yhdellä?
Tähän ei ole olemassa muuta selkeää vastausta kun se että ”enemmän on enemmän”. Ja vaikka Sotshissa on 99 ongelmaa tämä ei suinkaan ole yksi niistä. Pikemminkin kyseessä on kansainvälisen olympiamaskottievoluution ilmentymä.
Katsotaanpa viime aikojen talviolympialaisia:
Grenoble 1968, maskottien määrä: 1
Innsbruck 1976, maskottien määrä: 1
Lake Placid 1980, maskottien määrä: 1
Sarajevo 1984, maskottien määrä: 1
Calgary 1988, maskottien määrä: 2
Albertville 1992, maskottien määrä: 1
Lillehammer 1994, maskottien määrä: 1
Nagano 1998, maskottien määrä: 4
Salt Lake City 2002, maskottien määrä: 3
Torino 2006, maskottien määrä: 2
Vancouver 2010, maskottien määrä: 4
Sotshi 2014, maskottien määrä: 3
Jos talviolympiamaskottien määrän laittaa aikajanalle ongelma visualisoituu helpommin.
Myönnetään, tämä saattaa vielä vaikuttaa viattomalta. Ei kolme tai neljä maskottia ole vielä paljon. Mutta entäs jos katsotaan eteenpäin ajassa:
Nyt ongelman laajuus alkaa hahmottumaan, eikö vain? Vuoden 2058 jälkeen olympiamaskottien määrä alkaa nimittäin kasvaamaan eksponentiaalisesti, ja sen jälkeen kun maskottien määrä ylittää kisoihin osallistuvien kilpailijoiden määrän meillä on todellinen ongelma käsillämme.
Aina tulee tietysti olemaan kisamaskottiskeptikkoja jotka yrittävät kieltää ongelman olemassaolon. Mutta probleema on täällä, se on olemassa, ja jos vain haluamme voimme estää sen vielä nyt kun se ei ole vielä täsyin karannut käsistä.
Uskalletaan yhdessä sanoa ei kisamaskottien hallitsemattomalle kasvulle!
