Oletko aina halunnut nähdä miten vuoden graafikko (2013) käy läpi viikonlopun uutisia Janne Strangin ja Peppe Öhmanin kanssa viihtyisässä TV-studiossa höyryävän pikakahvikupin äärellä? Klikkaa silloin tästä.
Tiesithän muuten että Huvfvudstadsbladetin mainio Studio HBL -ohjelma lähetetään joka päivä tietokoneessa lähellä sinua? Se on sitä nykypäivän mediaa.
Kasper Diem -blogi julkaisee ensimmäisenä Suomessa ympäristöministerimme fiktiivisen vastineen viime päivien suonsuojeluuutisille. On nimittäin tärkeää että saamme myös toisen – joskin täysin keksityn – näkökulman meneillään olevaan keskusteluun. Eläköön demokratia!
Kansalaiset!
Eilen käytin ministerinvaltaani ja pistin stopin sille inhottavalle suonsuojeluohjelmalle josta emme tykkää, mutta tuliko siitä kiitosta? Ei, päinvastoin! Nyt kaikki lehdet pitävät minua näköjään jonain ihme junttina.
Kansalaiset, mitä teitä oikein vaivaa?
Mitä enemmän asiaa pyörittelee, sitä vaikempaa tätä negatiivisuutta on nimittäin ymmärtää. Suot ovat luotu kuivatettaviksi. Piste. Vai ei kai kukaan tosissaan halua kahlata jossain turpeessa loppuikäänsä?
Myönnän toki että suosta voi harvoissa tapauksissa olla hyötyäkin, niinkuin suopotkupallon MM-kisoissa. Silloin elinkeinoelämäkin saadaan mukaan suon laidalle sponsoroinnin merkeissä! Mutta muuten väittäisin että soista on maassamme pelkkää haittaa hyttysten pesimäpaikkana ja hankalana kulkuväylänä, vaikka olisikin citymaasturi. Kokeiltu on.
Yhden asian haluaisin sitäpaitsi nyt kertakaikkiaan selvittää.
Jos Väinö Linna luo romaanihenkilön joka kuivattaa suon ja rakentaa siihen torpan niin tätä romaanihenkilöä pidetään työtäpelkäämättömänä suomalaisuuden symbolina, ja kirjassa hahmo saa siitä hyvästa raivausmitalin.
Mutta auta armias jos minä ministerinä oikeassa elämässä käytän valtaani siihen että saadaan nämä inhottavat suot hävitettyä maastamme, niin mitä siitä seuraa? Kauheaa purnausta joka tuutista.
Kansalaiset, luulin että suot ovat kansakuntamme vihollinen?
Se on kuulkaa niin että se joka haluaa lampsia rämeessä voi minun puolestani tehdä sitä jossain ihan muualla, vaikka Ruotsissa.
Terveisin,
Ympäristöministerinne
Helsingissä on eräs esikoulu jossa on tavallinen piha. Pihalla sijaitsee pieni leikkipaikka jossa esikoulun lapset ovat leikkineet koko syksyn.
Paitsi tällä viikolla jolloin leikkiminen loppui.
On nimittäin käynyt ilmi että leikkipuisto ei teknisesti olekaan taloyhtiön, vaan autohallin omistuksessa joka sijaitsee leikkipuiston alla. Ja hallin isännöitsijä ei missään nimessä halua lapsia leikkipaikallensa.
Mikseivät lapset saa leikkiä siinä? Kyseessä on huoltoon ja ylläpitoon liittyvät vastuuasiat. Mutta sen sijaan että nämä selvitettäisiin isännöitsijä on asettanut pihan leikkikieltoon ja haluaa vielä korostaa että lapset ”syyllistyvät rikokseen” leikkiessään pihalla.
Missä pienet ”paskiaiset” tästä lähtien sitten leikkivät? Ihan sama missä, kunhan ei siinä leikkipaikalla.
Hei isännöitsijä, tässä ehdotus: mitä jos kiusaisit jotain oman kokoistasi?
Hauska lisäfakta: Kun googlaa kyseessä olevan isännöintiyrityken selviää että se on tänä vuonna ehdolla vuoden isännöintiyritykseksi kategoriassa ”viestivä isännöitsijä”.