Tietoa mainostajalle ›

Tag Archives: kirja-arvostelu

Kirja-arvostelu: Lannistumattomat

lannistumattomat

Tällä viikolla me täällä Kasper Diem -blogissa olemme lukeneet kirjan Lannistumattomat – Piilaakson suomalaiset yrittäjätarinat. Sen on kirjoittanut Hanna Artman ja Liisa Jokinen, ja kertoo Piilaakson lannistumattomista suomalaisyrittäjistä.

Ensin disclaimer: meidän kasperdiemläisten koko Piilaakso-tietämys perustuu täysin Silicon Valley -sarjan katsomiseen, ja saattaa siksi olla vähän fiktion tahraama. Olimme esimerksi pettyneitä että Gilfoyle ei esiintynyt kirjassa kertaakaan. Joka siis on fiktiivinen hahmo.

Mutta Lannistumattomat on tietenkin totta. Se kertoo neljäntoista startup-yrittäjän tarinan, ja on mukavan kompakti paketti. Miksi kompaktius on hyvä? Koska me kirjan luettuamme opimme että piilaaksolaisen ajattelutavan mukaan kaikkea muuta on yltäkylläisesti, paitsi aikaa. Ja siihen viikonlopun yli luettava kirja sopii hyvin.

Mitä muuta opimme kirjasta?
• Kaliforniassa on hyvä meininki
• Idean arvo ei ole yhtä tärkeä kuin oikea ajoitus
• Niin kuin kaikkialla muuallakin on tärkeää tuntea oikeat ihmiset, mutta Piilaaksossa se on erityisen tärkeää

Kaiken kaikkiaan on sitäpaitsi aina kiehtova nähdä miten ihmisten urat voi jälkeenpäin summata ja rakentaa niistä tarinan. Koska useimmat ihmisethan tekevät elämässään loppujen lopuksi aika random-valintoja, mutta kun ne sijoittaa myöhemmin aikajanaan kaiken saa näyttämään siltä että sillä on ollut syvä tarkoitus. Ja kyllä, puhumme nyt enemmän itsestämme kun kirjan haastateltavista.

Mutta mitä kirjaan tulee meidän täytyy myös puhua vakavasti sen kannesta. Koska graafisena suunnittelijana – tai ihan vaan ihmisenä – sitä toivoisi nimittäin että kansi viestisi joko lannistumattomuutta, Piilaaksoa, suomalaisuutta tai yrittäjyyttä, ja mieluiten kaikkia näitä asioita yhtä aikaa. Tämä kansi taas on haaleankeltainen ja siinä on vinoja kirjaimia. Joka ei taas herätä kenessäkään mitään tunteita.

Yhteenveto: On pakko myöntää että tartuimme tähän kirjaan varauksella, koska oletimme että kokemuksena se olisi niin kuin lukisi kokoelmaa ihmisten LinkedIn-profiileista. Mutta Lannistumattomat olikin sen verran mukaansatempaavasti kirjoitettu, että sitä välillä melkein luuli katsovansa Silicon Valleya. Ja sehän on just inspiroivaa.

Arvosana: 4/5

Tagged , , ,

Kirja-arvostelu: Mattelin leluluettelo 1995

Mattel1995

Tällä viikolla me täällä Kasper Diem -blogissa olemme arvostelleet Mattelin leluluettelon vuodelta 1995. Kyseessä on jälleenmyyjille tarkoitettu teos joka ei ikinä ole ollut yleisesti jaossa, ja siten olemmekin nyt todennäköisesti ensimmäiset kuluttajat maailmassa jotka pääsevät selailemaan sen kiiltäviä sivuja. Siten tähän voikin suhtautua varsinaisena leluluetteloiden Graalin maljana.

BaywatchBarbie

Ensinnäkin täytyy sanoa että tämä luettelo on hyvin Barbie-painotteinen. Itse asiassa luettelon ensimmäiset yhdeksänkymmentä sivua painottuvat pelkästään niihin. Tosin vain  pieni osa niistä on standard-barbeja ja loput jonkinlaisia brändiyhteistöitä, koska tämä oli toimiva yhtälö jo 90-luvulla. Siksi luettelosta löytyykin sekä Leijonakuningas-Barbie, Pocahontas-Barbie ja Aladdin-Barbie. Ja tietenkin Baywatch-Barbie.

Baywatch2b

Taitaa muuten olla ainoa kertoa Barbie-nuken historiassa kun esikuvalla on ollut liioitellut mittasuhteet nukkeen nähden eikä päinvastoin.

Shopping

Kasper Diem -blogin suosikki on kuitenkin ehkä sivun kolmekymmentä kiehtova Super Talk Barbie jonka väitetään osaavan 100 000 (!) erilaista lausetta. Eikö se ole huomattavasti enemmän kuin keskiverto ihminen puhuu elämänsä aikana? Ottaen huomioon suuren sanavaraston on tietenkin myös jännää että juuri kolme ylläolevaa lausetta päätyi luetteloon.

ShavingFunKEn

Vai onko suosikkimme sittenkin tämä Shaving Fun Ken jonka ”parran tytöt pystyvät ajamaan”? Tämähän on tietenkin hyvää harjoittelua naiselle kun hän kuitenkin myöhemmin elämässä joutuu toistuvasti ajaamaan poikaystävänsä parran, ja myöhemmin aviomiehen.
Ken ansaitsee joka tapauksessa tyylipisteitä päheestä ”mattopaidastaan”. Jos sen yhdistäisi varastettuun maastopyörään ja huonompaan tukkaan Ken menisi oikein hyvin narkomaanista.

SnowboardKen

Paitsi, wow, seuraavalla sivulla joudumme heti vähentämään muutaman tyylipisteen kun näemme mitä Kenillä on päällä laskettelurinteessä. Hei Zoolander, olet olevinasi lumilautailja, et sirkuksesta karannut trapetsitaiteilija. Ja oletko muuten ihan varma että se siteiden kiinnitys lautaan meni nyt ihan oikein?

MacDonalds

Ensimmäisen sadan sivun jälkeen barbiet kuitenkin loppuu ja lelut muuttuvat vähemmän sukupuolinormatiiviseksi. Yhteistyö hampurilaisketjun kanssa varmistaa että pienistä lapsista tulee hyviä pikaruoan kuluttajia myös tulevaisuudessa.

Pipejammers

Entäs mikä lelu tämä on ? ”One Swedish-made penis enlarger”?

LifeSizeBarbie

Luettelon kuumottavin lelu on kuitenkin oltava tämä lapsenkokoinen My Size Bride, jonka kanssa lapsi voi jakaa vaatteensa. Wow. Toivottavasti kukaan ei ikinä syöttänyt sitä keskiyön jälkeen.

Loppuarvio: Mielenkiintoista luettavaa, joskin hieman Barbie-painotteinen. Ajankuvana kuitenkin korvaamaton. Arvosana 9/10.

 Yhdeksänkymmnentäluvun Barbeja saatavilla kaikilta hyvinvarustetuilta kirpputoreilta kautta maan.

Tagged , , , , ,

Kirja-arvostelu: Aapo Rapi – Tahvana

Tahvana

Aapo Rapilla on jälleen uusi sarjakuva-albumi ulkona. Niille jotka eivät vielä tiedä kerrottakoon että Aapo on viisas ja näkemyksellinen sarjakuvanero, jonka uuden albumin ilmestyminen on aina tapaus. Siksi nyt voidaankin puhua seismisestä järähdyksestä kansainvälisessä sarjakuvaskenessä.

Tahvana2

Täydellisen läpinäkyvyyden vuoksi on titenkin heti mainittava että me täällä Kasper Diem -blogissa rakastamme Aapo Rapin taidetta. Me rakastamme sitä niin paljon että voisimme mennä sen kanssa naimisiin. Siksi emme myöskään aio seistä tässä ja väittää etteikö se värittäisi arvostelua. Se värittää sitä isolla, värikkäällä pensselillä.

Tahvana3

Mutta vaikka rakkautemme Rapitaidetta kohtaan onkin voimakasta ja intensiivistä näyttäisi nyt siltä että siiihen on tullut ensimmäinen särö.

Aapo ei nimittäin käytä enää ääriviivoja samalla tavalla kuin ennen.

Ja niinkuin me sen täällä Kasper Diem -blogissa näimme ääriviivat oli juuri se mikä sai meidät rakastumaan uudestaan ja uudestaan Aapon taiteeseen.

Tahvana4

Mutta emme tietenkään voi olla vihaisia Aapolle kauan. Miten voisimmekaan?  Koska kun käännämme sivua ääriviivat palaavat. Ainakin osittain.

Sitäpaitsi, olihan toisella kuvitusidolillamme Ilon Wiklandilla myös kausi 1980-luvulla kun kuvitti kirjoja jollain ihmeellisellä akvarellin ja pastelliliitujen sekatekniikalla, ja olemme antaneet senkin anteeksi.

Tahvana5

No mutta mistä Tahvana sitten kertoo? Sairaan ärsyttävästä, itsenimitetystä ”free spirit dudesta” joka on vaelluksella japanilaishenkisen hiljaisen hahmon kanssa. Kiteytettynä kenties ”puhelias Iggy Pop pitkällä kävelyllä Totoron kanssa”. Tämä on tietenkin hyvä. Epämiellyttävät hahmot jotka pysyvät juuri ja juuri siedettävyyden puolellahan ovat tunnetusti niitä parhaita.

Ja albumi on sitten hyvin maalaileva. Se antaa katsojalle paljon aikaa tutkia uutta ääriviivatonta taidetta, muttei toisaalta ole erityisen tiivis kerronnaltaan.

Tahvana6

Loppu-arvostelu: Ei ole ikinä kivaa riidellä. Varsinkin kun kaikki sisimmässämme tiedämme että Aapon taide on kuitenkin elämämme suuri rakkaus. Ei ole tietenkään helppo nähdä rakkaansa muuttuvan, mutta toiselle on toisaalta myös pakko antaa tilaa suhteessa. Emme voi itsekkäästi vaatia että Aapo käyttäisi ääriviivoja joka ruudussa elämänsä loppuun saakka.

Ja sitäpaitsi, onhan se niinkin että ilman säröjä auringon säteetkään eivät ikinä voi yltää perille.

Arvosana: 9,5/10

Lue myös: Kirja-arvostelu: Aapo Rapi – Kosmista kauhua 

Tagged , , , , , , ,